Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Rosina oli kuullut reissuavaisilta, että Sanelma oli jossakin orpojen kodissa täällä päin: kai sinne maalle on lähtenyt kesälomalle piikoja ... tai muut matkustavaiset ovat Rosinalle kertoneet. Siirtyyhän niitä ihmisiä sinne pohjoiseen. Yksi ihme asia vielä: miltei kohta, kun Kukkelman sai tämän kirjeen, näki hän yhtäkkiä, eilen, paluumatkallaan Krokelbyssä, Nelman täällä ikkunassa.
ROSINA. Minä kerron sen vielä teille, herra, että tämä paperi ei ole mitään muuta kuin serkkuni kirje, jonka te annoitte minulle eilen avattuna; ja koska siitä on puhe, sanon teille suoraan, että tämä rohkeus suututti minua kovin. BARTHOLO. Minä en ymmärrä teitä. ROSINA. Tutkinko minä niitä papereita, jotka tulevat teille?
ROSINA. Oh! Kuka voi päästä tänne sisään paitsi te, herra? BARTHOLO. Pikemmin pelkään suotta kuin varottomasti panen mitään kaupalle. Joka paikassa on rohkeita ihmisiä, uskalikkoja... Eiköhän vielä tänä aamuna sievästi viety teidän lauluanne sill'aikaa, kuin minä menin ulos sitä hakemaan? Oi! minä... ROSINA. Huviksenne katsottekin kaikenlaista tärkeäksi!
Minä menen tuota Marceline-raukkaa katsomaan, jonka tuo Figaro, en tiedä mistä syystä, on iskenyt suonta jalasta: etkö sinä myös tule sinne? ROSINA. Minä tulen heti sinne ylös. BARTHOLO. Koska rauha on solmittu, kultaseni, anna minulle kätesi. Jos sinä voisit rakastaa minua, ah! kuinka onnellinen olisit! Jos te voisitte miellyttää minua, ah! kuinka teitä rakastaisin.
KREIVI. Viehättävä levottomuus!... Neitini, minun ei sovi väärin-käyttää asianhaaroja, ehdoittaakseni teille, että jakaisitte onnettoman kohtaloa; mutta minkä turvapaikan hyvänsä te valitsette, minä vannon kunniani... ROSINA. Herra, joll'ei minun, sydämeni annettuani, kohta sen jälkeen täytyisi antaa kättäni, niin te ette olisi täällä.
Alussa käänsi hän kasvonsa minusta pois, punastui niinkuin ruusu ja samalla tunsin kädessäni kirjeen, joka näöstä päättäen oli jo kauvan ollut kirjoitettu, valmis ja sinetitty. Eräs tuttu, rakas ja hempiä muisto tuli mieleeni! "R-o-s-i-n-a", aloitin minä. "Rosina", lauloimme molemmat. Olin vähällä syleillä häntä ihastuksesta. Hän punastui, hymyillen kyynelten läpi. "Nyt on kylliksi!
Varmana siitä, ett'ei hän kohtaisi ketään... Ah, Lindor! jos olisit pettänyt minut!... Minkä äänen kuulen?... Hyvä Jumala! se on holhojani. Menkäämme sisään. Kolmas kohtaus. ROSINA. Minä menen juuri. BARTHOLO. Nyt kun on tämmöinen kauhea ilma, te ette voi levätä, ja minulla on sangen tärkeitä asioita teille sanottavana. ROSINA. Mitä tahdotte minusta, herra?
ROSINA. Siis kreivi Almavivan puolesta... Toisen puolesta... BARTHOLO. Niin minulle sanottiin, kun kirjeenne annettiin minulle. Ah! mikä ilkeys!... Hän saapi siitä rangaistuksen. Herra, te olette tahtonut naida minut? BARTHOLO. Sinä tiedät tunteitteni tulen. ROSINA. Jos se vielä palaa teissä, olen teidän omanne. BARTHOLO. No hyvä! notarius tulee vielä tänä yönä. ROSINA. Siinä ei ole kaikki.
BARTHOLO. Rakas Rosinani, vähän tätä väkivettä. ROSINA. Minä en tahdo mitään teiltä; jättäkää minut. BARTHOLO. Minä myönnän, että olen osoittanut liika paljon tuimuutta tuon kirjeen suhteen. ROSINA. Ei ole kirjeestä kysymys. Teidän tapanne, kun pyydätte jotakin, se se on, joka vimmastuttaa.
Ja te sanotte sitä viaksi? FIGARO. Itse asiassa se on vika vaan hänen hoikkaan kukkaroonsa katsoen. ROSINA. Ah! kuinka kohtuuton sallimus on! Ja eikö hän sano, keneen hän on rakastunut? Minun uteliaisuuteni... FIGARO. Te olette viimeinen, hyvä neiti, jolle minä tahtoisin ilmoittaa tämänkaltaisen salaisuuden. Minkätähden, herra Figaro? Minä olen vaitelias.
Päivän Sana
Muut Etsivät