Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
BARTHOLO. Kaikki tyystin mietittyäni luulin varovaisemmaksi lähettää hänet kamariini kuin jättää hänet tänne Rosinan kanssa. KREIVI. He eivät olisi lausuneet sanaakaan, jota minä en olisi kuullut. ROSINA. Sangen kohteliasta, hyvät herrat, lakkaamatta puhua hiljaa! Entäs oppituntini? Mitä minä kuulen!
"Rosina on tänäpänä näyttänyt niin miettiväiseltä ja ollut niin harvapuheinen, ikään kuin olisi muuttunut nieriäiseksi. Saas nähdä, tuleeko hän nyt iloisemmaksi". Rosina lyödä näpsähytti hilpeää sisartansa, joka nauraen juoksi äitinsä selän taa. Muuten niin vakaisen Amaliankin suu myhähti. Pastori, joka oli nuori, sivistynyt mies, tuli sisään suurella kiiruulla.
Viettää päiväni mustasukkaisen äijän luona, joka kaiken onnellisuuden sijasta tarjoo nuoruudelleni kammottavan orjuuden. BARTHOLO. Ah! mitä kuulen! ROSINA. Niin, minä sanon sen aivan korkealla äänellä: minä annan sydämeni ja käteni sille, joka voi temmata minut tästä kauheasta vankihuoneesta, jossa minua itseä ja tavaraani pidetään vasten kaikkea oikeutta. Kolmastoista kohtaus.
ROSINA. Minä en ole nähnyt ketään. Ja minä olen niin hyvä, että haen... Bartholo, sinä olet hupsu, ystäväni: tämän tapauksen tulee opettaa sinulle, ett'ei ole koskaan avaamista ristikko-akkunaa kadulle päin. Minun onneton tilani antaa minulle tämän anteeksi: yksin, sisäänsuljettuna, alttiina inhoittavan miehen vainolle; onko silloin rikollista yrittää päästä orjuudesta?
ROSINA. Jos olen hillinnyt itseäni tähän päivään saakka, niin en ole tehnyt sitä antaakseni teille oikeutta rankaisematta loukata itseäni. BARTHOLO. Mistä loukkauksesta puhutte? ROSINA. Siitä, jota ei ole ennen kuultu, että joku rohkenee avata toisen kirjeitä. BARTHOLO. Vaimonsa kirjeitä? ROSINA. Minä en ole vielä teidän vaimonne.
Keskimmäinen, Rosina, oli vuotta nuorempi ja ensi katsannossa hyvin vanhemman sisarensa muotoinen; mutta tarkemmin katsottua huomaittiin pian, että hän oli vartevampi sekä luonnoltansa hilpeämpi ja vilkkaampi. Nuorin, Fredrika, oli kymmenvuotinen lehakka, joka päiväkaudet vaan lauloi ja telmi, sillä kelläkään ei ollut sydäntä nuhdella tätä suloista lasta.
BARTHOLO. Tämä kirje, jonka olette kirjoittanut kreivi Almavivalle... Kreivi Almavivalle! BARTHOLO. Katsokaa, mikä hirveä mies tuo kreivi on: heti sen saatuansa teki hän siitä voittomerkin. Minä olen saanut sen eräältä naiselta, jolle hän on uhrannut sen. ROSINA. Kreivi Almaviva! BARTHOLO. Teidän on vaikea uskoa tätä kauheata asiaa.
Voi onnetonta Rosinaa! BARTHOLO. Mikähän teitä vaivaa! ROSINA. Mikä kauhea tulevaisuus! BARTHOLO. Rosina! ROSINA. Minä tukehdun raivosta! BARTHOLO. Hän voi pahoin. ROSINA. Minä käyn heikommaksi, minä kuolen. Jumalani! kirje! Lukekaamme se niin, ett'ei hän tiedä siitä. Onneton kuin olen, ah!... Kuinka vimmatut ollaan sitä tiedustelemaan, jota aina pelätään tietämästä! ROSINA. Ah! Rosina parka!
Toisella sivulla puhui muka Rosina Kypenäinen Pertta Kinnusesta ja Maunosta, noista hurjista, jotka saivat Jumalan kurituksen huonosta elämästään. Mutta Sanelman pitäisi joutua silmälläpidon alle, ettei hän eksyisi pahoille teille.
Kokemattomuus, Rosina, tekee teidän sukupuolenne luottavaiseksi ja herkkä-uskoiseksi; mutta kuulkaa, mihin paulaan teitä koetettiin vietellä. Tuo nainen on toimittanut minulle tiedon kaikista, luultavasti poistaaksensa niin vaarallista kilpailijaa, kuin te olitte.
Päivän Sana
Muut Etsivät