United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kyllä, sirkkuseni; sinussa on kova, vaarallinen kuumetauti. Ei äiti, ei. Kuumeen sain perästäpäin. Mutta eikös hän ole sinulle sanonut, mistä sen kuumeen sain ja miksi karkasin ulos? Ei, kultaseni Se oli siksi, että tapasin Rosalien hänen vuoteessaan makaamasta. Paronitar luuli hänen vielä hourailevan ja silitteli häntä sanoen: Nuku, sirkkuseni, rauhoitu, koeta nukkua!

Silloin päätti Jeanne lähteä heti paikalla. Hän tahtoi ottaa Rosalien mukaansa, mutta tämä kieltäytyi, ettei koituisi liikoja matkakustannuksia. Sitäpaitsi ei hän sallinut rouvansa ottaa mukaan enemmän kuin kolme sataa frangia. "Jos teitin viel' lisää tarvis tulee", sanoi hän, "niin kirjoittakaa mull' vain, ja menen notaarin tykö, ett' hän teitill' laittais.

Siihen paronitar vain sanoi: Niin, sirkkuseni, olet ollut kovin sairas. Ei, ei, äiti. Minä näin Rosalien makaamassa Julienin vuoteessa. Enkä tahdo enää jäädä hänen luokseen. Sinun täytyy viedä minut Roueniin; tulen asumaan siellä kuten ennenkin. Paronitar, jolle lääkäri oli sanonut, ettei Jeannea saisi vastustella, vastasi: Niin, sirkkuseni, niin.

Ei kuulunut enää muuta kuin Rosalien ja paronittaren nyyhkytys. Jeanne oli nyt aivan masennuksissaan, ja hän tunsi vuorostaan kyyneleidensä alkavan vuotaa; hiljaa tipahtelivat ne hänen poskilleen. Hänen palvelijansa lapsella oli siis sama isä, kuin hänen omalla lapsellaan oli oleva! Hänen vihansa oli lauhtunut, mutta hän tunsi nyt koko sielussaan synkkää, kalvavaa, syvää, ääretöntä epätoivoa.

Koska äitiä oli kehoitettu "jaloittelemaan", niin oli hän innostunut kävelyyn, ja niin pian kuin yön viileys vain oli haihtunut, meni hän ulos, nojautuen Rosalien käsivarteen, kääriytyneenä kappaan ja kahteen huiviin, päässä musta myssy, jonka ympärille vielä oli kierretty kudottu liina.

Ja erityisen huolellisesti järjesti hän alakerroksen toisen huoneen, jota hän ajatuksissaan nimitti "Paulet'n huoneeksi." Toisen varasi hän itselleen, ja Rosalien oli määrä asua ylhäällä ullakkohuoneessa. Pikku talo oli taitavasti sisustettuna hyvin sievä, ja Jeanne viihtyi siellä ensimmäiset ajat hyvin, vaikka hän jotakin kaipasikin tietämättä itsekään mitä.

Hän katseli tarkkaan ullakolla olevia kolmijalkaisia tuoleja koettaen muistella niiden merkitystä, kuparipannua, rikkinäistä jalkojen lämmitintä, joka hänestä näytti tutulta, ja kokonaista läjää käyttöön kelpaamattomia taloustarpeita. Sitten päätti hän ottaa osan niistä mukaansa, meni alas ja lähetti Rosalien niitä noutamaan.

Jeanne oli aivan lamassa vastatessaan: Minä en voi, en voi sitä koskaan tehdä. Tunnin kuluttua toi kirjeenkantaja hänelle kirjeen Paulilta, joka vielä pyysi kymmenen tuhatta frangia. Mitä oli tehtävä? Epätoivossaan neuvotteli hän Rosalien kanssa, joka hämmästyen kohotti käsiään ja sanoi: Enkös sanonn', rouva? Kyll' te oisitte olleet putipuhtaat molemmat, ell'en ois väliin tullu'.

Iso jykeväruumiinen nainen oli otettu Rosalien sijalle ja talutteli paronitarta hänen yksitoikkoisilla kävelyillään pitkin kujannetta, missä hänen raskaan jalkansa jälki lakkaamatta pysyi märkänä ja lokaisena. Isä käveli käsitysten Jeannen kanssa, jonka nyt oli vaikea astua ja joka alati voi pahoin.

Hän kertoi tuota pikaa salajuonesta Rosalien naittamiseksi ja Barville'n, ainakin kahdenkymmenen tuhannen frangin arvoisen alustilan lahjoittamisesta tytölle. Ja hän jatkoi: Vanhempasi ovat hulluja, ihan pähkähulluja! Kaksikymmentä tuhatta frangia! Kaksikymmentä tuhatta frangia? He ovat kokonaan menettäneet järkensä! Kaksikymmentä tuhatta frangia äpärälle!