Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Laurihan päinvastoin juuri kirjoittaa, että Robertin tekoa kaikkialla ihaillaan ja juuri sentähden, että se on hänen tekonsa, joka olisi niin monella muullakin alalla voinut menestyä. Kuka ihailee? Kaikki Laurin toverit. Laurin toverit ... matki ruustinna. Mamma ei tykkää Laurin tovereista, kun yhtenä iltana söivät suuhunsa kaikki mamman Laurille laittamat eväät. Niin, niin naurakaa te vaan.
Nyt vastasi hän vaan melkein kuulumattomasi "tahdon" ja antoi päänsä vaipua Robertin olkapäälle. Muutaman silmänräpäyksen seisoivat he liikkumattomina ja äännetöinä, niin että saattoivat kuulla toisiensa sydänten sykkivän.
Hän pani pois käsityönsä, otti hattunsa ja päivänvarjonsa ja läksi ulos, salaisesti toivoen mahdollisesti tapaavansa Robertin. Tunnin aikaa kuljeskeli hän puutarhassa ja puistossa, seurasi kappaleen matkaa maantietä, kääntyi takaisin ja tuli jälleen puutarhaan, missä pikku tytöt vielä olivat mansikkamaissa, vaikka jo olivat niin kylläisiä, että tuskin jaksoivat liikkua.
Hän vaikeni, huokasi syvään ja siveli kädellään otsaansa. Gabrielle ei heti saanut vastanneeksi; Robertin sanat olivat tehneet häneen sellaisen vaikutuksen, että hänen mielensä oli aivan huumautunut voimakkaista tunteista, jotka saivat vallan.
Herra Bång nieleskeli ja pureksi ikäänkuin Robertin sanat olisivat tarttuneet hänelle kurkkuun tai niinkuin hän ei olisi voinut saada esiin sanottavaansa. "Aikooko pastori ... hm ... aikooko pastori ... kuten olen kuullut sanottavan ... hm ... alkaa ... rähistä sanomalehdissä?" kysyi hän vihdoin, samalla kun otti pulpetista kynäveitsen ja alkoi sillä puhdistaa kynsiään.
Hän huomasi heti, tullessaan kotia puolenpäivän aikana, että Gabrielle oli lukenut sen, ja vaikka tämä, nähdessään Robertin ankaran tuskan, ylenkatseellinen hymy huulilla, vakuutti olevansa täydelleen välinpitämätön mokomasta juorusta, tiesi Robert tämän tapauksen yhä vain lisänneen hänen inhoansa Ryforsiin ja sen väestöön.
Olen niin tottunut siihen asentoon ja pidän siitä niin paljon, että mielelläni tahtoisin saada sinut niin valokuvatuksi", sanoi Gabrielle nauraen. Robert punehtui hieman, vaan ei vastannut mitään ja niin jättivät he tämän keskustelu-aineen. Tämä kohtaus, niin vähäpätöinen kuin se itsessään olikin, teki pysyväisen vaikutuksen Robertin mieleen.
Vihdoin Karlsson taas näyttäytyi ovessa. "Olkaa hyvä käykää sisään", sanoi hän ja avasi oven puoleksi pastorille. Robertin tullessa saliin oli siellä kaikki hiljaa, ja häneen kääntyi satoja katseita, joissa oli utelias, epäluuloinen tai odottava ilme.
Anterolle, jolla ei ollut muuta kuin matkavaatteet, hän oli toimittanut Robertin sortuukin ja kiiltokengät, joissa hän nyt jotakuinkin meni mukiin, ja Riston housut oli silitetty ja molemmille toimitettu talosta puhtaat kaulukset. Naimi oli aina siro ja sievä, sitä ei voinut kukaan puolueeton kieltää.
Gabrielle huomasi, että oli jotakin, joka teki Robertin alakuloiseksi, mutta hänellä ei ollut halua kysyä syytä siihen. Lopetettuaan syömisen, istui Robert vielä hetken, pää käden nojassa ja tuijotti avoimista verannan ovista merelle. Vihdoin hän nousi ja lausui odottamatta ja harvinaisen kiivaasti: "Täällä ei ole helppoa olla sielunpaimenena!
Päivän Sana
Muut Etsivät