Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hän asettausi niin, kuin jos hän olisi ollut erittäin mielistynyt niihin avuihin, joita minun vaimollani ei koskaan ollut, ja hänen sielunsa autuudesta huolta pitämisen varjolla vietteli hän häneltä ne 500 riksiä, joita hän aina itse oli säilyttänyt.
Talon tytöt olivat pojalle antaneet viiniä ja makiaista ja mieluisasti olisi tähän jäänyt, mutta sanoi isänsä jääneen entiseen majataloon 14 riksiä velkaa, jotka ensin olisivat maksettavat, vaikka isänsä kyllä oli aikonut siitä muuttaa, sillä hänelle oli siellä monasti tehty vääryyttä. "Jos tahdot, sanoi apteekin herra, niin saat minulta ne rahat.
Mitäpä uhriksi haltijalle tehnet? Liekö viisikymmentä riksiä vähän? Iso on asiasi, paljon on tarvis tiedustella, pitkät taipaleet henkeni kulkea täytyy... Kun sata luvannet, niin paremman vastauksen haltija antaa. Sata on oman pääni hinta. Siihen haltija tyytyy. Kun päivän kilo katoo ja revontulet taivaalla syttyvät, silloin saanemme lähteä haltijaa kysymään.
Jonkun ajan perästä onnesti minua kuitenkin saada vähä muutosta tässä tilassa, sillä minä määrättiin palveliaksi neljälle herralle, jotka myös olivat linnassa; nimittäin: yksi parooni, pappi, tukku-kauppias ja lautamies. Parooni oli ollut rahaston haltiana ja tuhlannut palvelus-aikanaan viisikymmentä tuhatta riksiä ruunun rahaa.
Odotahan vähän, jatkoi vanhus, vielä kerran punniten kultakimpaletta peukalon ja keskisormensa välissä. Paljonkohan tämä kappale voi painaa? Noin yhdeksänkymmentä tukaattia. Tahdotko myydä sen minulle? Miksen. Mitä eno siitä maksaisi? Sinä et voi sille laskea samaa arvoa kuin leimatulle rahalle. Annan sinulle kolmesataa riksiä, jos se on oikeaa kultaa. Eno laskee leikkiä.
Kuningas antoi tutkia joka perheen kodin; kenellä vain oli suurempi varasto kuin minkä hän välttämättömästi tarvitsi, hänen täytyi se myydä. Mutta ei mikään riittänyt. Ruistynnyri maksoi 15-20 riksiä. Tähteetkin loppuivat kevään kuluessa.
Myöntäkää, että hän on sukkela mies!... Ja viisikymmentä tuhatta riksiä se kantaa palkkaa siitä, että saattaa valtakunnan häviöön! Voiko se olla mahdollista? Mahdollista? Se on yhtä varmaa kuin että rauhallisinkin kansa viimein menettää malttinsa. Kuulin eilen illalla kuiskailtavan jotakin Kornhamnin torilla. Skeppsbron pikikourilla ei ollut hyviä mielessä.
Paljonko sitte tahdot?" "Suoraan sanoen", vastasi pieni mies hiljaisena ja hymyillen, "minä tahdon sata riksiä". "Mitä! oletko hullu?" "Ei, enpä ole. Eikä sinun tarvitse maksaa niitä järkiään, metsävouti; minä olen tyytyväinen, jos saan pikkuisen Katrin pantiksi rahoista". "Vai siihen tyydyt? Hyvähän tuokin!" vastasi Yrjö vimmastuneena.
Morsiameni annettiin petollisesti toiselle ja minä sain kääntyä nuorena miehenä takaisin; tähän asti olen viipynyt kotomatkallani ja juuri Mikko Vilkastuksen tähden. Hän minun petti myös. Kaksitoista riksiä, jotka äiti antoi minulle häärahoiksi, joi hän ylös, sitten löi hän minua korvalle ja juoksi tiehensä, ja se tapahtui juuri tässä.
"No niin, hän on kyllä oivallinen; hänellä on viisikymmentä riksiä perintöä vanhan Topiaksen jälkeen tunturituvalla." "Niin minäkin luulen; mutta se paras on, että hän on sievä ja ahkera tyttö." "No, se on tietty; mutta ei rahojakaan ole halveksiminen; ja hänellä on kaksi lehmää ja vähän muutakin, niin että se kyllä auttaa." H
Päivän Sana
Muut Etsivät