Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Minä toivon, että sir Henry voi hyvin matkan jälkeen?" "Kyllä, kiitos, hän voi sangen hyvin." "Me pelkäsimme kaikki täällä, että uusi omistaja ei tahtoisi asettua maatilallensa asumaan sir Charlesin surkean kuoleman vuoksi. Vaikeata on vaatia rikasta miestä hautautumaan sellaiseen paikkaan, mutta minun ei tarvitse sanoa teille, mikä merkitys sillä on tilalle ja ympäristölle.
Sinulla on suuri suku, on monta rikasta lankoa ja vielä upporikas setä. Heidän pikemmin tulee sinua auttaa".
Tiedätkö sinä, mitä ... mutta kukatiesi on parempi..." "Mitä sitten, äiti? Minä voin kyllä kuulla enemmän," keskeytti tyttö. "Niin, näethän, hän käy silloin tällöin, niin kuin tiedät, Bergissä ja minä olen kuullut Kjellin sanovan, että hän aikoo kosia rikasta tyttöä Viggessä ... niin, se olisi kyllä hyvä, vaikka rahoissakaan ei ole kaikki onnellisuus.
Mies tän näkee, katsahtaavi jalost Luonnon kamppausta, lausuen: »Ihanata! Neitoni on jäljel, Kartanossa korkeel nummel tuol, Vaikka mailman kalleuksist köyhä, Mutta sydänt rikasta hän kantaa. Käteni on vahva, silmäin kirkas, Uudestaan mä kylvän peltoni, Ja kun vuosi kierroksens on tehnyt, Vilja kultainen täs kimmeltää.» Niin hän lausuu kotiin käydessänsä; Katsannosta loistaa lemmen liekki.
Jospa vaan oikein oivaltaisimme kuinka lähelle meitä kaitselmus on asettanut autuuden lähteemme, jospa vaan oikein osaisimme lapsuutemme ajoilta asti niitä viljellä ja käyttää! silloin elämämme tie harvoin kulkisi kuivien erämaiden halki. Onnelliset ne lapset, joiden silmät heidän vanhempansa ja kotinsa aikaisin avaavat huomaamaan elämän runsasta, rikasta todellisuutta!
Jos kovat ajat meille koittavat, silloin tulevat nämä pyrinnöt kansallisiksi kysymyksiksi, ja silloin niiden arvoa ymmärretään. Silloin kyllä kukin kantaa kortensa yhteistyöhön, mutta onnellinen on se, joka on saanut alkaa jo aikaisemmin. Jospa tietäisit Eevi, miten rikasta ja onnellista elämäni on!»
Teidän esi-isänne tulivat nousevan auringon maasta, me olemme laskevan auringon lapsia. Maa voipi kyllä olla rikasta, viisauden puolesta viljavata tuolla kaukana aamukoitteen alla, mutta ehtoon maa on suloisempaa. Me katselemme mieluisimmin sinnepäin.
KUSTAA. Mutta kyllä minä sentään ennemmin rikasta haluaisin, minäkin. Paha vain, ettei niitä ole juuri niin hyllyltä otettavissa, niillä kun tavallisesti on monta pyytäjää. Millähän mahdilla sinä, Risto, sait tuon Johannan taipumaan, olisipa hyvä tietää. RISTO. Mitäs maksat, jos sanon sen sinulle? TOPPO.
Se on niin rikasta, ehyttä ja täysinäistä, vaikka niin vähän kestävätä. Tuulentuvat ovat sille totuuksia, mutta katsoipa aikuinen ihminen mihin päin hyvänsä, niin ei näy hänelle missään täysinäistä iloa. Kaikkialla on vain häviämistä, surua, työtä, tuskaa ja kyyneliä.
Mutta koskaan en tahtonut sitoa itseäni vakavasti; vapautta pyysi aina tämä levoton sielu. Oi, kyllä oli hauskaa siihen aikaan! Mitä toivoin, sen sainkin, n. b. tältä elämän leikiltä. Mutta kuitenkaan en tahtoisi vaihtaa kaikkeen tähän tyhjään, ohimenevään riemuun sitä levotonta, tuskaista, mutta sentään niin rikasta autuutta, jonka myöhemmät vuodet ovat minulle antaneet.»
Päivän Sana
Muut Etsivät