United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syntyi kiista päälliköiden kesken, eikä siitä muuten selvitty kuin että veto lyötiin korppukahvit koko tukkilaisjoukolle, sen päällikön maksettavaksi, jonka mies hävii.» Koko Kohiseva oli liikkeellä, jopa joukkoja naapurikylistäkin niin kummana pidettiin Kohisevan laskemista. Sillalla liikutaan, puhellaan, kiistellään. »Mikä ne nyt riivasi semmoista vetoa lyömään?»
"Mikä miestä riivasi?" sanoi Arne, joka seisoi katsellen ikkunasta ulos, "onko viime aikoina keksitty uusi tie pappilaan? Sepä mies olemaan nopeajalkainen". Taas oli kirkas aamu. Se vähäinen sade, joka oli tullut yöllä, oli virkistänyt ruohot sekä kukkaset ja koko metsän pitkän kuivuuden jälkeen. Kaikki kukoisti ja tuoksui.
Nimismies kysyi jokaiselta, oliko murhan edellisenä päivänä ollut mitään riitaa veljeksien välillä, jota voisi pitää murhan suorakohtaisena syynä kummallistahan muuten oli, mikä juuri elokuun 2:na päivänä Taavin riivasi tuohon tekoon. Ei, ei riidasta tiedetty, ei Jooseppi riidellyt, hän oli hiljainen mies.
Huolimatta tästä mahtavan kreivin äkäisestä lauseesta, Kinfauns'in herra hyppäsi alas hevosen selästä ja tukesi käsillään Heikkiä, joka nyt voimattomuudessaan vaipui pitkällensä. Mutta vielä ennen häntä kerkesi Simo Hanskuri, joka nyt toisten korkeampi-arvoisten porvarein kanssa oli taistelutarhaan tullut. "Heikki, rakas Heikkini!" sanoi ukko. "Voi mikäs sinut riivasi tähän verisaunaan menemään!
TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika. KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi kirjalle? OTERMA. Se rakkaus. KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat liitot viime lauantai-iltana. OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö on nätti ja hellä. KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.
Anna Liisa itki pariin kertaan. Maija Liisa päivitteli: »No jo on paha henki saanut vallan Liperissäkin! Kun nyt tuon Ihalaisenkin ja otti ja riivasi! Siihen se vie tämä jumalaton elämä... Hohhoi!... Hohhoi!» Anni Liisa oli sekaisin aivan. Ajatteli taas sitä nenästä huomauttamistaan. Itkun lopussa hän silloin valitti: »Ottikohan tuo nyt sitte siitä sen mieli myrtyäkseen?
Hänen taittuneet, nyt kankeiksi lastoitetut jäsenensä tuottivat hänelle kipua, ja pohjolan kesäyö oli hänelle liian valoisa. Istvan! sanoi hän entiselle palvelijalle, joka surullisena ja katuvaisena oli hiipinyt kuin koira huoneen nurkkaan. Penna nousi ylös. Mikä sinua riivasi, mies, kun sysäsit minut vallilta alas? Oliko kukaan palkannut sinut siihen?
Antakaa tuoli tuolle hupsulle tyttöselle, jota vastaan en sydämessäni tunne vihaa, vaan jolle päinvastoin tahdon osoittaa mitä suurimman armon ja kunnian. Käykää istumaan, neiti, ja kertokaa meille nyt asia kaikkia yksityiskohtiaan myöten, mikä piru riivasi teitä, kun läksitte pakoon kotimaastanne ja rupesitte tuommoiseksi retkeileväksi naikkoseksi?»
Mikäs poikaa riivasi? Kyllä minä kurotan. Tuoss' on! ROOPE. Anna samalla joku kapula ... mun suutteeni ei näy riittävän ... anna se vaan! Tehdään paremmaksi toisten, kun on enemmän aikaa. Mitäs se siitä. ROOPE. Sinuunpa taisi pahastuakin, koska puhui tarhapiiasta. MIINA. Hm! Ei kai se renki ole parempi kuin piikakaan. ROOPE. No, mitäs se siihen kuuluu. Suuttuneen puhettahan se olikin.