Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Yötä päivää oli Riika vaalinut nuorta potilasta, valvoen hänen vuoteensa ääressä ja vanhempain lohdutuksista huolimatta soimaten itseään onnettomuudesta. Ensimmäinen toimeni oli luonnollisesti auttaa tuota puutteenalaista perhettä, sillä olihan minulla taas tällä kertaa maallista hyvyyttä koko joukon yli omien tarpeitteni.
Pääsaarella hän oli sitten piilotellut kokonaista kaksi vuorokautta eräässä ahtaassa luolassa. »Ihan luolan edustalta kuulin kerran askelia ja varustauduin jo kuristamaan itseni sukkanauhalla, jos venäläisiä olisi ilmestynyt luolan suulle», kertoi Riika.
Tyrvään pitäjässä Meskalan kosken rannalla oli pieni mökki. Siinä asui korpraali Teräsen leski kolmentoistavuotisen tyttärensä kanssa. He olivat suuressa köyhyydessä. Kun hän oli terve, silloin ei heillä ollut puutosta, sillä Riika oli taitava kaikenlaisessa ompelutyössä. Riika oli lukkarin tytär.
Minun taloon tullessani oli perhe taas melkein leivätönnä, pastori oli jo pitemmän aikaa maannut sairaana ja Riika oli kalpea sekä paljon itkeneen näköinen. Minut ovella nähdessään hän riemastui sanattomaksi, mutta purskahti sitten itkuun ja kertoi hetken mentyä, mikä onnettomuus hänelle oli joku aika sitten tapahtunut.
Yhdessä kuljimme nyt torppaan, jossa Riika ilmaisi isäntäväelleen, kuka minä oikeastaan olin. Osaaottavasti puristivat vanhukset kättäni ja pyysivät minua käyttämään hyväkseni sitä kestitystä, mitä he tänä kovana aikana saattoivat tarjota. »Itsekin olen vanha sotilas», lausui ukko, »vaikka vihollista vastaan en ole enää jaksanut käydä.
Tyrmän seinät olivat vahvat ja raudoitettu ovi varmasti teljetty, joten vähintäkään pakenemisen mahdollisuutta ei ollut. Kun mieleeni muistuivat vanhempani sekä Riika, jonka kuva oli haihtumatonna mielessäni säilynyt, ei se suinkaan ollut omiaan epätoivoani lievittämään.
"Kuinka kaunis hän on; ja kuinka Frits puristaa hänen kättään! Katsos vaan, kuinka hyvin hänen leninkinsä istuu ja kuinka kruunu hänen päässään on kaunis! Niin, Riika, sen minä sinulle sanon, että jos tänä iltana joku tulisi minua kosimaan, niin minä hänen ottaisin kohta". Nyt tuli pastorin Henrikki Karolina rinnallaan. "Kuka se on, Riika?" "Pastorin Henrikki". "Ja kuka tyttö on?"
Niin oli hän sitten yht'äkkiä kääntynyt metsätielle, mutta huutaa ei hän meille toisten rakuunain takia ollut uskaltanut. »Oli sentään Jumalan onni, ettei yksikään kuulistamme sattunut sinuun», sanoin kauhistuneena ajatellen sitä mahdollisuutta, että Riika olisi minun kädestäni saanut surmansa.
Sitten kertoi Riika edelleen, kuinka nälkä ajoi hänet lopulta luolasta ja kuinka hän yön aikaan henkensä kaupalla lähti rannalta löytämällään veneellä merelle ja osui Björkööhön, missä hän sai hoivaa edellämainitun kalastajaparin luona.
»Silloin olisin jäänyt tässä vihollispuvussani sinne metsään makaamaan, etkä sinä olisi koskaan saanut tietää minun kohtalostani», sanoi Riika surumielisesti hymyillen. Ilta oli sillä välin alkanut hämärtyä meidän ajaessamme hiljaista juoksua äänettömän metsän halki. Kun Juho oli jäänyt näkyvistämme, pysähdyimme me eräälle kankaan nyppylälle häntä odottamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät