Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Siitä syntyi riemu: "Hän kävelee, hän kävelee!" Ah, näitä elämän sopertavia ääniä, näitä pienten olentojen ensimäisiä siiveniskuja, ensi katsetta, ensi hymyä, ensi askelta, miten vanhempain sydämet niistä riemuitsevat! Elämä tekee tehtäväänsä, isä ja äiti katselivat ihailusta ja liikutuksesta mykkinä tuota pientä vesaa, johon uusia lehtiä on kasvanut.
Ja kielot koivun juurella, ne kukkivat ja riemuitsevat, mutta niiden siskot, jotka ovat kasvaneet muutamia harvoja askeleita kauvempana rattaanraitioitten välissä tiellä, ne tuoksuvat myöskin, vaan niiden valkean puvun peittää pöly ja ne kaihoovat ja ikävöivät, eivätkä itse tiedä miksi.
Sisällystä hän ei enää saanut kiinni runosäkeinä, vaan sanat palasivat jaksottain näin: Niin usein nähdessäsi kuolleen pikku linnun maassa, minkä luulet siltä vieneen hengen? Ei sitä haukka repinyt eikä nälkä näännyttänyt. Kun pikku linnut pariksi yhtyvät, lentävät ne kahden pois ja riemuitsevat. Mutta jos toinen toisen jättää, kuolee yksin jäänyt. Se kuoli ikävään ei nälkään eikä haukan kynsiin.
Siinä on hiukan Jukolan veljeksistä, siinä on ruotsia, siinä mustalaista ja kaiken maailman mangerrusta sikin sokin ja sellaisena tulvana kuin keväinen virta. Miehet nauravat ja sinä olet naurultasi aivan nikahtua. 'Neiti käskee kiittämään sekä pappia että lukkaria', sanon minä, kun kaikki on päättynyt. 'Ei sano ennen niin mainiota saarnaa kuulleensa. 'Sen arvasi! riemuitsevat miehet.
Linnut ilmassa ja puissa riemuitsevat, ja hanhet, jotka pahan sään aikana olivat hyyristyneet yhteen ja kurottaneet nokkansa kummastellen ylös, uskaltavat jälleen lähteä erilleen, ja syövät ja kaakottavat ja puhelevat taanoisesta tapauksesta nuorille untuvaverhoisille pojilleen, jotka eivät mokomaa menoa ennen ole nähneet.
Tämä tekee, että vanhemmat professorit katsovat häntä vaaralliseksi mailmanparantajaksi, sillä välin kuin nuoremmat riemuitsevat hänestä, ikäänkuin sankarista, joka taistelee heidän puolestansa. Vaan kuitenkin ovat ne vallat, joita T:ri Luther pyytää asettaa entiseen arvoonsa, vanhemmat kuin ne, joita hän ahdistaa.
Vaan koska he, Apollonin omina ollen, osaavat ennustaa, siitä syystä, minun arvatakseni, he, aavistaen Hadeksen onnellisuutta, laulavat ja riemuitsevat sinä päivänä enemmin kuin edellisenä elinaikanansa.
Lähtekäämme, Ja templiss' uhratkaamme polttouhrit! IMOGEN. Ja isä mulle; tähän onnentilaan Mua autoitte. CYMBELINE. Näin kaikki riemuitsevat, Pait vankiraukat; hekin iloitkoot Ja lohdust' osan saakoot. Hyvä herra, Nyt autan teitä. LUCIUS. Onnellinen olkaa! CYMBELINE. Kadonnut soturi, tuo uljas urho, Omansa tässä oisi kaunistamaan Kuninkaan kiitoksia.
Voi! nyt mua vaivaa kova tauti, Vuoteellani makaan sairaana, Täss' en luonnon ihanuutta nauti, Mitä muut nyt nauttii riemuisna. Toiset riemuitsevat, voi, mun Luojain! Kun sun luontos päilyy, tanssii, soi; Mutta kolkko, suruinen on suojain, Sydämeen se tuskan tulen toi. Täss' en näe muuta senkun öitä, On kun haudassa jo oisin nyt. Mutta miksi moitin Luojan töitä? Mua ei hän ole hyljännyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät