Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Yht'äkkiä kääntihe muutamat johtajista lentämään laakson poikki kylää kohti, ja ne monet sadat-tuhannet, jotka olivat niitä jälempänä, seurasivat perässä, jättäen itäpuolen tannerta vainojainsa ja kaatuneiden toveriensa haltuun. "Voitto meillä!" huusi Richard. "Me olemme karkoittaneet vihollisen pois tappelukentältä."
"Ei, hän ei aikonut minua rangaista; hän ei ole koulun-opettaja; hän on sitäkin pahempi." "Onko se mahdollista? Mikä hän on?" "Setäni." "Vai niin! sedät ovat tunnetut julmuudestaan; jo klassillisessa muinaisuudessa he olivat sellaisiksi tunnetut ja Richard III oli ainoa oppinut suvussansa."
Richard, joka naisten äkkiä astuessa sisään makasi kasvot ovea kohti käännettyinä ja nojautui kyynäspäälle hirmuisen käskyläisensä kanssa puhuessaan, heittäysi kiivaasti, ikäänkuin pahoillansa ja kummastellen, toiselle kyljelle, kääntäen selkänsä kuninkaattarelle ja hänen saattoväelleen, sekä kääri ympärillensä peitteen, joka hänen omasta käskystä, tai pikemmin kenties hoviherrojen imartelevasta toimesta, oli tehty kahdesta suuresta leijonannahasta, jotka Beneziassa olivat niin ihmeteltävän taitavasti muokatut, että tuntuivat pehmeämmiltä kuin hirvennahka.
Nuorukainen näytti haluavan puhua, mutta sai kuuluviin ainoastaan mykille omituisen, änköttävän äänen, jonka jälkeen hän pani käsivartensa rinnalle ristiin ja katsoa tuijotti kuningasta silmiin, nyökyttäen päätään vastaukseksi kysymykselle. "Kuinka?" sanoi Richard iloisella kiivaudella. "Tahdotko yrittää saada tämän seikan selville?" Nubialainen teki saman liikkeen kuin ennen.
KUNINGAS RICHARD. Ma tässä mietin, miten vertailin Maailmaan tätä tyrmää, missä elän; Mut koska maailma on väkirikas, Ja tääll' ei muuta luotua kuin minä, En sitä voi, mut valmiiks sen ma haudon. Ajuni tulee vaimoks sielulleni Ja sielu isäksi: ne siittää sitten Alati lisääntyvän aatossarjan, Jok' asuttaa tään pienoismaailman Oikuilla mailman lasten tapaisilla, Kosk' aatokset ei mitkään tyydy.
"Sinulla on oikein", Richard kuningas sanoi, "ja moite ei kohtaa sinua vaan niitä, joitten kanssa luulen pääseväni täyteen tilintekoon, kunhan taivas katsoo hyväksi nostaa minut tältä kipujen ja kykenemättömyyden kirotulta vuoteelta. Mikä oli matkasi tarkotus?"
"Kun olette sanoneet, että minulla on ollut oikein", väitti de Vaux, "vaadin myös senlaista kohtelua kuin se, joka on ollut oikeassa, se tahtoo sanoa, minä tahdon noudattaa omaa tahtoani. Minä en jätä teitä yksin tuon kavalan skotlantilaisen kanssa". "Mitä, de Vaux", sanoi Richard suuttuneena ja polki hiljaa jalkaansa lattiaan, "etkö uskalla jättää meitä kahdenkesken petturin kanssa?"
HASTINGS. Nöyrin palvelijanne. Kolmas kohtaus. Pomfret. Linnan edusta. RATCLIFF. Esille tuokaa vangit. RIVERS. Sir Richard Ratcliff, kuule sanani: Sa tänään kuoloon saatat alamaisen Vakavan, uskollisen, kuuliaisen. GREY. Jumala prinssiämme kaitkoon teistä, Kirotut senkin verimadot kaikki! VAUGHAN. Te kerran tätä vielä vaikeroitte! RATCLIFF. Pois joutuun! Päivänne on päättyneet.
Minä toivon, että tulisin puoliksikin niin hyväksi kuin sinä". "Ah, Richard, niin et saa sanoa! Sinä et tiedä, kuinka usein tunnen itseni murheelliseksi oman pahan sydämeni tähden. Minä tiedän oikean tien, mutta pelkään usein, etten vielä ole alkanut sitä vaeltaa. Minä tiedän, että yksi on tarpeellinen, mutta pelkään välistä, etten ole vielä parasta osaa valinnut.
"Rohkeiksi!" kertoi erakko, "sopiiko minun ruveta rohkeaksi, kuninkaallinen Richard, joka vain olen kello, totellen soittajan kättä vain tunnoton, vähäpätöinen torvi, ilmottaen sen käskyjä, joka siihen puhaltaa? Katso, polvillani rukoilen sinua armahtamaan kristikuntaa, Englantia ja itseäsi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät