Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hänellä oli laukku mukanaan, ja laukkuun oli ommeltu risti, kalkki ja sydän, papin rouvan ompelema punaisella langalla mustalle kankaalle. Se herätti poikain uteliaisuutta. Mitä sinulla on tuossa? kysyä tokaisivat he. Tässä on pyhä kirja, tulkaa katsomaan. Pojat kapaisivat kivelle Reidan viereen. Reita otti raamatun ja aukaisi sen poikain eteen.
Jos ei minulla ollut sen tietoja, monta kertaa olin hukassa. Millä lailla sait Reidan tiedot, isä? kysyi Jouko ponnistellen Panun perässä, joka hiihti sitä kiivaammin, kuta enemmän puhui. Sen sinulle tänä yönä ilmaisen. Ilmaisen sinulle kerran kaikki tietoni ja kaikki taikani siirrän. Vielä en sitä tee, et jaksa kaikkea muistaa. Mutta seuraa nyt tarkoin ja näe, miten otsoa vastaan varaime.
Kosto oli tulossa, kosto Reidan taposta, kosto Annikin surmasta, kosto kotohaltijan pilkasta. Vähitellen Panu kuitenkin säikähdyksestään selvisi. Tänne ne eivät häntä takaa ajaisi, täällä ei Reitakaan mitään mahtaisi, tässä kaikkien salataikain tenhoomassa paikassa eivät auttaisi kaikkien Lapin noitain luotteet, eivät pystyisi Kiesuksen miehen kovimmatkaan kirot. Panulle muistui mieleen jotakin.
ILPO Siin' on mies! PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin. ILPO Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait? KARI Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin! MIEHET Hih Panulle! PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi!
Jorma katseli tarkasti Panua tätä kertoessaan, mutta Panu katsoi poispäin ja murti mustaa haventa. Reidan poika! virkkoi Jorma merkitsevästi ja lisäsi: uhkasivat takaisin tullakseen! Mutta Panu kulki mietteissään sen päivää ja toisen, ja nähtiin hänen arpaa kysyvän ja yhtä mittaa vuorelle hiihtävän. Jo kypsyivät hänessä mietteensä päätökseksi.
Kun täysikuun valo kajasti pilvien läpi, oli Reidan helppo jälkiä seurata. Se vei ensin rantaa myöten IIpolan alle, nousi pihaan, tuli takaisin ja yhtyi toisiin latuihin, joita nyt oli useampia Panulaan päin, vaikka aamulla ei ollut yhtään. Ollessaan lahden keskellä luuli Reita huomaavansa hiihtäjän edellään.
Ja välistä tapasi hän itsensä pelkäämästä arvaamatonta ja odottamatonta, joutui samaan mielentilaan kuin silloin, kun Reidan kanssa hiihti Panulaan ja kun karkasi liekkien keskeltä palavasta saunasta. Hänen vaimonsa oli aina kammonut synkkiä saloja ja niiden peikkoja ja pimeyttä, ja sieltä oli hänen tuhonsa tullutkin. Tulisiko sieltä kerran hänenkin tuhonsa?
Tuli huikaisee hänen silmiään, hän ei näe muuta kuin liekit ja niiden keskessä palan mustaa seinää ja pönkitetyn oven ja odottaa vain, milloin se alkaa liikkua ... mutta on se niin lujassa, ettei sisästä aukea, sinne palakoot, pappi ja Reidan poika ... sitä tulivat täältä hakemaan... Ja hän nauraa hiljaa ja äänettömästi työnsä menestystä ja kiitosta, jonka on saava Panulta.
Mutta samassa keksi hän Reidan ja kysyi: Kuka se tuolta tulee? Vieras on! virkkoi Reita ja oli parilla ponnahduksella nuottakodan edessä. Tästäkö menee tie Panulaan? kysyi hän. Tästä menee! Mutta kuka se on? kysyi nainen. Ketäs te olette? kysyi Reita vastaan. Oletteko Panulasta? Emäntä olen ... tulin vain vedelle ... tämä on Jouko ... mutta eikö se ole Reidan poika? Se on, vastasi Reita.
Ei osaa paha haltija sitä vastaan varautua, ei tiedä, missä se väijyy, sen tähden se karttaa ja pelkää sitä, jonka luulee taikoja taitavan. Loihtua ei enää paha haltija pelkää; ennen pelkäsi, kun oli voimaa miehissä, mutta nyt on voima miehistä poissa, ei ole terää silmässä, heikkoja ovat hengeltään. Ja yhä useammat hylkäsivät vanhan tiedon ja liittyivät Reidan väkeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät