Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kotaniemen emäntä kutsui Reetaa tulemaan viikon päästä heille kinkeriin, mutta ei Reeta luottanut tämän enemmän kuin toisenkaan sisaren ystävyyteen. Kotaniemessä kinkerissä ei Kivirannalta ollut muita kuin Samppa ja Liisa. Viija tuli setänsä lasten kanssa ja joutui lukemaan Tuokon eteen, joka hänen lukuansa kiitteli papille mitä mainioimmaksi, jossa ei tällä kertaa ollut puoltakaan liikaa.
"Kumplastiahan nuo kuuluvat olevan", muisti Reeta. "Niin kumplastin nahkaa ne olivatkin; no on sitä tässä maailmassa jos jonkin nimellistä eläintä", mietti Martti. "Minkähänlainen otus tuo kumpalasti on?
REETA.
"Siellä on isännän vanha sisar, ja sitä paitsi, kyllä monen on täytynyt toimeen tulla samallaisissa tilaisuuksissa." Reeta katsoi ulos ikkunasta. Hän oli käskenyt palvelustytön kahvia keittämään ja odotti Mauria, jonka piti kaupungin leipää tuomaan. Mutta ei Mauria näkynyt. Reeta tuli levottomaksi.
Reeta, meneppä viemään se niittyhakaan." "Ei suinkaan", sanoi Mauri, "kyllä sen itsekkin vien, kun vain näytätte missä päin haka on." "Kyllä Reeta on monta monituista kertaa hevoset hakaan vienyt, kai hän sen nytkin tekee." "Tokkohan uskallan käydä käsiksi vieraan hevoseen?"
Aamulla tapasi Reeta miehensä niin tyynenä ja iloisena, ett'ei hän "niin iloinen ollut koskaan ennen ollut", hymyillen kertoi sitte Martti hänelle häväistyksestään, niinkuin se ei laisinkaan olisi häntä itseänsä liikuttanut, vaan jotakin ventovierasta.
Hän oli pukeutunut parhaasen pukuunsa, tykkimyssyyn ja vihtorinihameesen. Siihen sijaan astui Kalle tavallista hitaammin, sillä hänestä oli kuin jokainen askel veisi häntä onnettomuuteen. Reeta tervehti vastaantulijoita hymyhuulin, mutta Kalle käänsi aina silmänsä toisaalle, kun joku saatavan maksaja tuli vastaan, ja niitä tulikin monta, ihan lakkaamatta.
Kun kaikki elukat oli kyllin juotetut ja suuret vihkot vihreitä nurmia annettu kaikille eteen, seisahtuivat Auno ja Reeta rinnan navetan lattialle ja katsoivat hymyillen, miten kaikki elukat juuri kuin kilpaa suittensa täydellä vetivät venyvää ruohoa. Yli navetan kuului purennan jurskutus ja heinien kahina. Reeta hieraisi käsiään yhteen ja sanoi: Somatpa ovat nuo elukat.
Kello jo näkyy olevan puoli kahdeksan." "Kyllä minä sentään lähden, ei hän ole kaukana." Reeta meni ja lukkari kuiskasi Maurille: "Noh, miltä näyttää tyttö?" "En minä häntä niin tarkoin katsellut", vastasi Mauri hymyillen. Hetken perästä tuli emäntä sisälle.
Eikös se nyt ole niin soma, että on niitäkin, puolusti Liisa. Onpa se nyt koko soma, sanoi Reeta nauraa hykäyttäen. Olkoot ne sitten yksistään, vaan eikö liene tahtonut sinuakin. Tahtoi toki, sanoi Liisa. Vaan miten minä ilennen olla, kun minulla ei ole nämä vaatteet niin hyvät kuin muilla. Niinpä ovat, myönsi Reeta. Ja tokko nuo sinua kovin kaivannevat, jos seisot sen aikaa ulompana.
Päivän Sana
Muut Etsivät