Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Reeta kalpeni, hän rupesi jotakin aavistamaan, ja sanoi nyt: "Koska ne ovat vanhoja asioita, niin mitäpä siitä, vaikka niistä puhuukin." "En minä tiedä, miten tähän puheeseen tulin; enhän minä olisi mitään tahtonut asiasta mainita, koska et siitä ennen ole tietänyt. Tämä isäntähän oli Valvan sulhanen, mutta Salovaara ei antanut tytärtään. No siinä se nyt sitte on sanottuna.
REETA. Eihän tuo suuttumukseni niinkään vaarallista laatua ollut. Mitä vielä!
Kyllähän siltä veitikalta voisi sekin syntyä, sillä mitäpä se semmoinen velikulta itsestään välittää?" "No, ja tytöt tietysti sitä uhemmin häntä näärittävät?" uteli Reeta. "Tytötkö? Eikös mitä ne eivät enää uskalla hiiskahtaakaan koko jutusta, vaan pojathan ne siitä vielä pitävät puhetta.
Siinä sitten tutkittiin kaikki sukuhaarat, puolelta ja toiselta, ja kun luuloa lisäksi pantiin, tuli Viija neljänneksi serkuksi emännälle. Reeta ei siinä miksikään omaiseksi kääntynyt, mutta ennenkuin emännän kanssa erosivat, olivat he hyvät kuin parhaat sisaret. Puhuivat jo paljon sellaisia asioita, joita ei jokaiselle sanotakaan.
"Ei se nyt tule", huokasi Reeta, "ja kenen kanssa minä nyt saan puhella Kallesta. Jos hänestä muille sanankaan sattuu virkkamaan, niin hetihän ne ovat asian perillä, mutta muori ei arvaa mitään. Sen toki saa vaikka sormensa ympärille kääriä, ei se sittekään älyä mitään, mutta ei se nyt tule. Suuttuikohan tuo siitä eilisestä niin pahasti?"
Ruoholan isäntä ja Reeta astuivat samassa sisälle ja nyt syntyi lukkarin ja isännän välillä oikein iloinen tervehdys ja sitte lukkari esitti Maurin, ilmoittaen, että hän oli pitäjän talonomistajista miltei paras nuori mies, ja sitte lisäsi hän vielä: "Minä sain hänen matkakumppanikseni nähkääs, onhan aivan tarpeellista, että nuori mies saa vähän katsella muitakin ihmisiä eikä ainoastaan niitä, jotka kotinurkissa kasvavat."
Monta tusinaa oli Reeta lukenut kahvikuppiakin ja tusinan suuria hopealusikoita, siihen muita rikkauksia jos kuinka paljon. Samppakin innostui Reetan kertomuksesta, niin että sanoi: "Mahtaa olla omistaan elävä talo."
Siitä hän kumminkin katsahti kysyväisesti tätiinsä, joka istui likellä ovea. puhemies lopetti äänettömyyden. Tässä taisi tulla se taivaan konsti, että ollaan äänettä puoli tuntia. Mutta minusta näyttää, että tädiltä tässä joku sana vaadittaisiin. Mitäpä minulla lienee sanomista, sanoi Reeta. Sedällään kai siinä on suurin sanominen, mutta teille mahtaa olla hänen mielensä tietty.
Reeta hyppäsi seisaalleen, nykäisi vaaleankirjavan päähuivinsa kaulalleen niskansa taakse ja lähti kynttä kantta Aunon jäljessä mennä leimottamaan navettaan. Ai, ai, miten iloinen ja valoisa navetta, ja siisti kuin parhain pirtti, ja lihavat ja puhtaat lehmät kuin hylkeet! huudahti hän astuessaan navettaan. Oliko noita monta? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän.
Silloinpa ei näyttänyt unta olevan, ei mailla eikä halmeilla. Ette eilen sanonut. En sanonut, että saisitte rauhassa nukkua. Missä ne ovat vaatteetkaan, alkoivat he itkusilmin hätäillä. Olkaahan nyt hätäilemättä, sanoi Reeta. Peskäähän silmänne ja syökää sitten, ei tässä niin kiirettä ole. Mutta ruoka oli kadottanut entisen hyvän makunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät