Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Pääsyy oli kuitenkin ehkä siinä, että Rautio syvästi kärsi siitä, että oli loukannut Isolaa, miestä, joka oli siksi vanha, että olisi voinut olla hänen isänsä, ja vaikka hän ei persoonallisesti, vaan lähettiläiden kautta oli lausunut toivomuksensa, että opettaja jäisi paikoilleen, niin tahtoi tämä kuitenkin taipuvaisuudellaan tässä asiassa osoittaa katuvansa sitä kiivastusta, mihin hän oli tehnyt itsensä syylliseksi.
Siitäpä tulee kaunis Rautio ei voinut pidättää ihmetystään. Niin, luulen tosiaankin siitä tulevan kerrassaan hyvän, kun nyt vain tuo siunattu Andersson joskuskaan tulisi vehkeineen, että voisin saada ripustetuksi nämät sekä kaikki kauniit valokuvani, ja kotini vihdoinkin järjestykseen.
Juhlammehan oli oikein onnistunut ja hupainen. Rautio lähestyi iloisena tuota nuorta tyttöä. Niin oli, vastasi hän hajamielisenä. Lapset olivat niin ihastuneita, ei mikään ilo ole puhtaampaa ja korkeampaa kuin heidän ja etenkin ilmenee se paraiten joulujuhlassa! Luuletteko sitte lasten käsittävän joulun varsinaista ilonainetta? Monesti ehkä paremmin kuin täysikasvuiset, vastasi hän.
Opettaja, joka oli tottunut katselemaan kunnioituksella sekä kirkkoa, että pappeja, kävi ahkerasti jumalanpalveluksissa, ja kun pastori Virolin aina esiintyi hänen vastustajanansa melkein kaikilla aloilla, niin oli Rautio vasite päättänyt häntä kohtaan osoittaa niin suurta myötätuntoisuutta kuin mahdollista, jonka vuoksi hän ei ollut poissa kirkosta, kun kappalainen saarnasi, niin vähän kuin hän muutoin pitikin hänen saarnoistaan.
Oli kuin runouden leveä, kultainen joki äkkiä olisi levittänyt hohtoisan pintansa hänen eteensä huikastakseen hetkiseksi hänen silmänsä ja sitten antaakseen todellisuuden hänen ympärillään näkyä entistä alastomampana. Huone oli pimeä ennenkuin Rautio tuli sytyttäneeksi lampun, hänellä ei ollut muuten tapana noin uneksia hukkaan aikaansa; nyt tunsikin hän itsensä jotakuinkin tyytymättömäksi.
Pappilassa, missä hän oli suosittu vieras, oli ainoastaan vanha ystävällinen rovastinna hänen monet tyttärensä olivat naimisissa ja lentäneet pesästään jo aikoja sitten. Huoneessa alkoi hämärtää. Rautio istui kirjoituspöytänsä ääreen kirjoittaakseen vielä kirjeen. Mutta hänen täytyi pian sytyttää lamppu.
Ansaitsematon voitto, arveli hän itse. Oh, sanoi Rautio, teillä on kyky voittaa kaikkien sydämet. Elli hymyili, Niin, mutta ajatelkaa, että Isolakin tuli tutkinnossa laulun jälkeen ja löi minua olalle: »Olemmepa saaneet kerrassaan oivan kouluneiden, kun voi laulaa sekä koko- että puolinuotit», sanoi hän. Seuraavana aamuna matkusti Rautio; opettajatar oli luvannut viipyä viikon rovastinnan luona.
Minä olen aina ollut hellittämätön, vastasi hän; lapsuuteni aikana tahdoin kerran kaivaa padon puroon, mikä virtasi puutarhamme vieritse. Kaksitoista kertaa vieri maa, mutta kolmannellatoista kerralla se pysyi. Elli nauroi. Se oli sitä suomalaista itsepintaisuutta. Niin, äitini oli kyllä siitä tunnettu. Rautio hymyili myöskin.
Kiitos siitä, lautamies, sanoi Rautio sydämellisesti, mutta jos olette minun ystäväni ja koulukysymyksen puoltaja, niin asettukaa riviin hyvän asian puolesta täällä Honkalassa, silloin tunnen minä, ettei tuttavuutemme ole ollut turha. Kas tässä käteni, että pidän sanani!
Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät