Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Neiti Vinter seisoi kauvan hiljaa, sitten sanoi hän hieman karskisti: Enhän minä ole köyhempi kuin tuhannet muutkaan, hyvää yötä, herra Rautio. Hyvää yötä, vastasi hän! Itsekseen ajatteli Rautio, kuinka vähän toisten köyhyys tai rikkaus henkisessä suhteessa parantaa sielua, joka kaipailee valoa!
Myöhemmin häpesi hän kuitenkin tunteitaan, jotka olivat hänen mielestään »talonpoikaisturhamaisuutta». Neiti Vinterihän oli ihan oikeassa, arveli Rautio ajatellen itsestään, että hän on jäykkä ja kömpelö, eikä kuulunut siihen piiriin, mistä neiti Vinter oli kotoisin, eikä luultavasti milloinkaan parhaalla tahdollaankaan voisi olla hieno seuramies.
Opettajatar teki muutamia huomautuksia seudusta ja kauniista aamusta ja ryhtyi sitten uudelleen puuhaamaan kyyhkysien kanssa, jolloin tuo kylmä ilme hänen elävillä kasvoillaan vaihtui lempeäksi hymyksi. Rautio seisoi hetken hänen vieressään lausumatta sanaakaan, kumarsi sitten ja meni omalle puolelleen ajatellen kömpelöä käytöstään.
Hänen ei myöskään tarvinnut pelätä niiden tunteiden uudistumista, jotka Rautio kerran oli ilmaissut hänelle, mitä hyvänsä Rautio ajattelikin, niin näytti se olevan kuin haudattuna syvälle hänen rintaansa ja koko hänen käytöksessä neiti Vinteriä kohtaan oli sama hyväntahtoisuus kuin ennenkin.
Oo, tytöt olivat myöskin niin huomaavia ja auttavia, että minulla ei ollut mitään vaivaa, sanoi Elli, mutta katsokaahan nyt kaunista taulua edessämme! Rautio seurasi hänen ojennetun kätensä suuntaa.
Tuo raju tuulispää tyyntyi täten vähitellen täydellisesti, kaikki riidat loppuivat, ja vieläpä itse Isolakin pudisti kirkkomäellä opettajan kättä aivan kuin vasta saavutetun sovinnon merkiksi taikka, kuten Rautio sen käsitti, »ilosta, että pääsee hänestä.»
Ehdottomasti lensi Raution katse nyt kuten usein ennenkin opettajattaren ikkunaan, ja kun Rautio näki hänet siellä, niin nosti hän lakkiaan ja tervehti ystävällisesti, mutta Elli vetäytyi syvästi punastuen takaisin, hieman vihoissaan uteliaisuudestaan. Olihan hän nähnyt Raution niin monta kertaa ennen, jotta hänen pitäisi muistaa, miltä hän näytti!
Jos jotain hyvää tarttuu minun keveään mieleeni, niin ihan varmaan on minun kiittäminen teitä siitä! Rautio kääntyi äkkiä ympäri ja katsoi häneen; oliko todellakin mahdollista, että hän oli voinut vaikuttaa häneen? Ilon tunne virtasi äkkiä hänen mieleensä ja sydämensä tykytti rajusti.
Pitääkö minun sitten ehkä uudistaa sanani, jotta neiti oikein voisi ymmärtää, mitä minä tarkoitan? sanoi Rautio, ja hänen äänensä sointu kuului niin vakavalle, että Elli äkkiä tuli hieman hämilleen. Ei, ei! vastasi hän äkkiä.
Se pisti Raution sydämeen: Onko todellakin jotain naurettavaa siinä, että mies avonaisesti tunnustaa naiselle rakkautensa? kysyi hän hiljaa. Ei, ei, ei yleensä, hän tukahdutti vaivoin uuden naurun purkauksensa. Vai niin, ei yleensä, toisti Rautio, siis ainoastaan kun on kysymys minusta?
Päivän Sana
Muut Etsivät