Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Heistä oli ollut hirveä loukkaus nimismiestä kohtaan, että piioissa ja rengeissä oli aatelisia. »Siihen aatelistoon», sanoi Rautiainen, »ei tästä seurasta kuulu kuin neiti Esteri». Neitoset nauroivat joukolla. Rautiainen kääntyi heihin: »Kunnioitettavat neitoseni! Kalan-aivot kehittävät järkeä. Syökää silakanpäitä aina ennen ilta- ja aamurukoustanne.»
POMMERI. Sinä Rautiainen luulet, että minä pelkään? Naatus, käske sisään Hurmerinta! HURMERINTA tulee kamaristaan, kirjoitettu paperiarkki kädessä. POMMERI. Tietääkö Hurmerinta, mikä mies minä olen? Minä olen vain värjäri. Niin, värjäri vain! Mutta tätä kaupunkia ei olisi olemassa, jos ei minua olisi. Elä sinä Rautiainen levittele silmiäsi, sillä se on tosi!
Esteri pani käden silmilleen. Se oli se kirkas, huikaisevan kirkas juhannus! »Ei ole minulla koskaan ollut», sanoi Rautiainen, »niin pimeää juhannusta. Unelmani pölähtivät tomuna ilmaan. Huomasin, että oli jo viety teidät, jota varten minä olin ponnistellut katsellen teitä kaukaa.
Tuskin oli puolta tuntia kulunut, kun tulit minua kosimaan mukanasi valmiiksi kirjoitettu ja rahoilla varustettu kihlausilmoitus lähetettäväksi saman päivän postissa pääkaupungin lehtiin.» Rautiainen kääntyi neiti Smariniin ja sanoi hänelle leikillisesti: »Niin olen minä vastustamattoman hurmaava, varustettuna yliluonnollisella voimalla kuin paras keltanokkaluutnantti.
»Mitä sanot esitykseeni, että menisimme naimisiin?» kysyi hän sitten. Rautiainen oli ääneti, aivan niinkuin silloin kun Esteri oli hänelle ojentanut kihlausilmoituksen. »Jos sinua arveluttaa taloudellinen puoli, niin huomautan, että minä tyydyn aivan yksinkertaiseen ja vaatimattomaan elämään. Ja sitä tahdonkin.» Rautiainen pysyi ääneti, katse lattiassa, ja rypisti otsaansa.
Esteri huiskautti kädellään, aivan kuin olisi jotakin karkoittanut silmiensä edestä. »Ettekö ymmärrä, täti?» »Tarkoitatko Eemeliä?» »Tietysti.» Neiti Smarin kutsui Rautiaisen. »Tunnetko?» kysyi Rautiainen. »Tunnen, tunnen, tunnen.» Rautiainen viittasi neiti Smarinin poistumaan.
Innostuksestanne väittelyssä, joka siellä syntyi, näin että koko ajan tunsitte selkänne takana seisovan erään ja pitävän käsiä olkapäillänne.» Esteri nyökäytti päätään. Rautiainen jatkoi: »Mutta forstmestari kohotti tunnetun kämmenensä. Teitä uhkasi ukkos-ilma. Ja minä astuin esiin tunnettuine kelloineni.» Esteri naurahti ja ihmetteli, kun hän ei muistanut ollenkaan.
Käskitte minun panna kellon taskuuni ja huomautitte, että siinä on törkeätekoiset viisarit.» Rautiainen naurahti ja lisäsi: »Herraksi pyrkivä talonpoikaisylioppilas, oikein ehta nousukkaan alku, makasi maassa tallukset taivasta kohden!»
Rautiainen purskahti nauramaan sydämellisen makeasti ja sanoi: »Mitäs jos en uskoisi? Sinä todistaisit sillä, että olethan esittänyt naimisiinmenoa. Minä voisin sanoa: en usko sittenkään! Ja niin edespäin loppumattomiin. Luulisi, että olet syntynyt, kasvanut ja kaiken ikäsi elänyt aina epäuskoisten Tuomaitten parissa.
Mutta on toinen seikka: tietääkö toimittaja syitä tähän, tietääkö edes johtokunnan kokouksestakaan? POMMERI. Sinulla on aina niitä verukkeita! RAUTIAINEN. Jos johtokunta tahtoo ihmisellisellä tavalla menetellä, niin on herra Hurmerinta kutsuttava sisään, ilmoitettava, mistä häntä syytetään, ja annettava tilaisuus puolustaa itseään. PORMESTARI. Kyllä niin on tehtävä.
Päivän Sana
Muut Etsivät