Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Herra Rautiainen oli kulkenut hänen huomionsa ohi, niin että ennen eilistä päivää, jos olisi kysytty häneltä Rautiaisesta, ei hän omien tietojensa mukaan olisi voinut sanoa muuta kuin että olen tainnut nähdä hänet: muistaakseni tavallinen talonpoikaisylioppilas, puettu viimeisimmän kuosin mukaan. »Eilen», jatkoi Rautiainen, »kohtasimme toisemme kolmannen kerran elämässämme».
Esteri makasi lattialla sängyn takana. Rautiainen syöksyi hänen tykönsä, nosti hänet käsivarsilleen kuin pienen lapsen ja istutti syliinsä. »Esteri! Esteri! Aukaise silmäsi ja katso minuun. Aukaise silmäsi.» Esteri makasi hervottomana hänen sylissään, kalpeana ja silmät ummessa. Hän nosti Esterin kädet kaulalleen. »Aukaise silmäsi ja katso minuun. Kas niin. Nyt tulee hyvä.
»Olethan itsekin hänestä puhunut ja aikonut hänet toimittaa johonkin virkaan», sanoi forstmestarinna lopuksi. »Kysymys ei ole siitä, onko Rautiainen se tai tämä», sanoi forstmestari. »Vaan kysymys on viikunanlehti-avioliitosta. Esteri koettaa pettää ihmisiä ja Jumalaa! Ja se se minua raivostuttaa. Ja se minua inhottaa.» »Mikä olisi neuvosi?» kysyi forstmestarinna.
»Herra Rautiainen», sanoi Esteri iskien katseensa Rautiaiseen, joka juuri tarkasti kelloaan. »Pankaa kello taskuunne, sillä siinä on törkeätekoiset viisarit!» Syntyi taas jännittävä hiljaisuus. Mikä uhkarohkeus, ruveta vastustamaan Rautiaista! Esterin puolesta peläten kaikki seurasivat syrjäsilmällä Rautiaisen liikkeitä odottaen hänen suunsa aukeamista.
Rautiainen tuli peräkammariin. »Eihän hän ole kotona», lausui hän itsekseen ihmeissään. Aina hän tähän aikaan kotia tullessaan oli tavannut Esterin kammarissa, seisomassa kuin olisi odottanut häntä. Ja Rautiainen, aivan kuin ei olisi uskonut todeksi tätä, katseli ympärilleen. Hänen silmänsä sattuivat kuvastimen sirpaleet lattialla, ja niiden seassa oli nimikortti. »Mitä tämä on? Alfred Levon!»
NAATUS. En minä tahdo erotettavaksi. KANTTORI. Herra puheenjohtaja! NAATUS. Veli käytti väärää sanaa, tämä, jota veli tarkoitti, on nominatiivissa kanta, genetiivissä kannan POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa! KANTTORI. Minä tahdon vain sanoa, että Suomen kansa, tämä kansa, joka vuosisatoja on luottanut Minua hävettää! POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa! RAUTIAINEN. Minä keskeytän!
Ei ole enää mitään hätää, eihän!» »Anna minun olla vielä näin vähän aikaa», sanoi Esteri. »Minä kerron sitten sinulle kaikki.» »Ei sinun tarvitse kertoa», sanoi Rautiainen. »Emme voi koskaan täydellisesti selittää itseämme toisillemme.
»Minä olen nähnyt sinut vuoteeni ääressä, vaan minua on alinomaa viety ja kuljetettu, että minulla ei ole ollut rauhaa puhella sinun kanssasi. Ja aina kun sinä olit poissa, tuli herra Store. Ethän mene nyt enää pois?» »En mene, en», sanoi Rautiainen ja otti Esterin molemmista käsistä. »Olemme nyt kahden.» Esteri painoi silmänsä kiinni, aivan kuin olisi nukkunut.
Rautiainen aikoo vaatia selityksiä häneltä. Mene jo! Hän nousi ja sanoi: »On viisainta ja parasta, että me kumarramme toisillemme ja eroamme!» »Kunpa olisimmekin aina selvillä siitä», vastasi Rautiainen, »mikä elämässämme on viisainta ja parasta. Valitettavasti on se meidän usein vaikea ratkaista, ja tavallisesti valitsemme sen käden, jossa on erehdys.»
Kun niiden joukkoon Rautiainen oli lukenut isänkin, niin se, ja juuri se oli Esteristä ollut sietämättömämpää kuin Rautiaisen kömpelö ja raaka iva. Forstmestari kulkiessaan puhui yhtämittaa, puhui tyynesti ääni ylhäinen kuin ryhtinsä, ja sanat varmat kuin askeleensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät