Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kustaa Perttilä, minä olen äsken allekirjoittanut vänrikin valtakirjasi. Ota se ja palvele edelleenkin kunnialla. Teidän majesteettinne! sammalsi nuori ratsumies. Minulla on vielä sinulle sana sanottava. Käytöksesi eilen oli sääntöjä vastaan. Oli, teidän majesteettinne. Minä tahdon, että sotilaani tottelevat käskyjäni täsmällisesti.
Pizarro piti itseään varten 312,000 dukaatia, jokainen ratsumies 19,400 dukaatia j.n.e. Nyt vaati Atahualpa päästäksensä vapaaksi, koska hän todellakin oli vankihuoneensa kullalla täyttänyt. Mutta mitä teki Pizarro? Hän asetti tuomio-istuimen, joka huomasi Perun onnettoman keisarin jumalanhäpäisijäksi tämä kun oli viskannut raamatun jalkoihinsa ja tuomitsi hänet kuolemaan.
»Mutta minkä hevosen selkään minä nousisin?» kysyi uusi ritari. »Kustaavus parka lepää kunnian tantereella niinkuin kuuluisa kaimansakin! Ja juuri nyt, kun tänään minusta on tullut ritari ratsumies, jos tämän saksalaisen sanan kääntäisi ei minulla olekaan enää hevosta, jolla ratsastaisin.»
Kolme kertaa sinä päivänä hän oli huomaavinaan palanneensa juuri samaan paikkaan, josta hän oli lähtenyt. Eikä hän tahtonut hyvin pitkällekään vaeltaa, sillä hän tiesi että hänen toverinsa palaisivat hakemaan häntä sinne, missä hänet oli viimeksi nähty, kun he illalla leirissä huomaisivat että häntä ei kuulunut. Ratsumies Peter Halket oli hyvin väsynyt.
Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekkiä hiljaisessa ilmassa. Silloin hän kuuli kallion toisella kyljellä askeleita lähestyvän, paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita. Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla jäykistyi verkalleen. Hän ei ajatellutkaan paeta. Hän oli aivan lamautunut kauhusta. Hän tarttui pyssyynsä. Kuolon kylmyys hiipi hänen jaloistaan ylös päähän.
Täten sai kumpikin puoli aikaa tarkastella toisiansa. Vieraalla oli vahva hevonen, kelvollinen sotatoimiin ja kykenevä sen kannettavaa raskasta painoa kestämään. Ja ratsumies itse istui demipique'ssään eli sotasatulassaan semmoisella ryhdillä, joka todisti, että se oli hänen tavallinen istuin-paikkansa.
Maija Liisa katsahti ylös, mutta vielä ei näkynyt muuta kuin musta tomupilvi, vaan kohta selvisi siitä ratsumies, joka täyttä laukkaa ajoi pihaan päin. »Herra minua varjelkoon hänestä, joka noin tulee!» sanoi Maija Liisa ja riensi sisään ilmoittamaan tulijaa. Hän ei vielä ehtinyt takaisin, kun Yrjö vaahtoisella ratsullaan lennätti portista pihaan, hyppäsi satulasta maahan ja juoksi sisään.
"Te annatte valtaa vilkkaalle mielenkuvituksellenne, aivan kuin taitamaton ratsumies antaa tulisen hevosen karata pystyyn, niin että se viimein kaatuu herransa päälle, ja musertaa hänet. Pudistakaa pois tää alakuloisuus! Pitääkö harpputytön soitella vähäisen?" "Soittakoon vaan mutta jotain surullista kaikki iloiset laulut nyt koskisivat korvaani kipeästi".
"Mutta kuka on vieraanne?" keskeytti vouti puheensa, sanomainsa parhaassa vauhdissa. "Sitä en voi sanoa; sillä enpä tiedä sitä itsekään", vastasi kirkkoherra. "Niinpä saatan minä teille ilmoittaa," virkkoi hiljaa vasta tullut ratsumies, joka oli kuullut heidän kuiskeisen puheensa, ja kallisti päänsä molempien kuuntelevien korvain puoleen: "Hän on se suuri Laske Pelle."
Niiden joukossa oli muuan ratsumies, joka oli seurannut herttua Bernhardia ja jota tämä mitä lämpimimmin suositteli. Ratsumies oli Bertel; kolme haavaa, jotka eivät kuitenkaan olleet vaarallisia, vahvisti herttuan puoltolausetta. Bertel sai takaisin arvonsa, mutta ei kuninkaan suosiota ja luottamusta, jolla olisi ollut hänelle paljoa suurempi merkitys.
Päivän Sana
Muut Etsivät