Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Silloin äkkiä koko taivas valkeni kaupungin kohdalla. Tulipatsas kohosi ylös ja lukemattomia kipinöitä lensi ympäri. Taivaasta näytti satavan tulta. Koko Ravenna oli valaistu. Se oli kammottavan kaunis näky. Molemmat joukot, jotka olivat jo käymässä käsikähmään, seisahtuivat. "Tulta! Tulta! Vitiges! Kuningas Vitiges! Se palaa", huusi kaupungista saapunut ratsumies. "Me näemme sen.
"Tässä me vieraat miehet tulemme", virkkoi pieni ratsumies suuren ratsun selässä, kun he Itäportille Simo Hanskurin luokse saapuivat. "Mutta missäs ovat ne, joiden tulee olla meidän puhemiehinämme? Voi, Heikki veikkoseni, korkea virka on paremmin aasille kuin tuliselle hevoselle sopiva; se olisi vaan kammitsana niin nopsaliikkeisille nuorille veitikoille kuin sinä ja minä".
Metsästäjät hehkuivat suuttumusta ja intoa; kaksi kertaa oli kuninkaan hevonen uponnut suohon ja suurella vaivalla saatu siitä ylös; kaksi kertaa oli Reutercrantz, joka oli taitavin ratsumies koko Ruotsin valtakunnassa, jäänyt puun oksaan riippumaan hevosen juostessa alta pois; eikä sittenkään oltu vielä haavoitettu, vielä vähemmän tapettu ainoatakaan hirveä.
Taanoinen ratsumies oli ratsastanut hänen luokseen ja nyt juuri nosti hevonen kumpaisenkin etujalkansa, tallatakseen niillä tytön rinnalle.
Me kuuntelemme, herra Athos. Niin, veto! säesti ratsumies. No niin, minä lyön vetoa kanssanne, herra de Busigny, sanoi Athos, että kolme toveriani, herrat Porthos, Aramis ja d'Artagnan ja minä menemme syömään aamiaista Saint-Gervais'in vallinsarveen ja viivymme siellä kokonaisen tunnin, kello kädessä, vaikka viholliset mitenkin kokisivat karkoittaa meitä sieltä.
Mutta hän kuuli äänen huutavan: "Koska sinä olet rakastanut laupeutta ja vihannut sortoa " Kun ratsumies Peter Halket kohottautui ylös, hän näki vieraan poistuvan. Hän huusi: "Mestarini, anna minun tulla sinun kanssasi." Mutta vieras ei kääntynyt. Ja kun hänen vartalonsa eteni pimeässä, näytti Peter Halketista, kuin se olisi kasvanut yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.
Enhän minä tiedä, jatkoi ratsumies äskeiseen tapaansa. Liekö mikä rakkauden muisto kreivin lapsuuden ajoilta. Kreivi Bernhard tempasi kärsimättömästi ratsastimia. Onko se laitaa? huudahti hän. Ei koskaan sano isäni minulle luottamuksen sanaa! Ei koskaan osoita minulle rakkauttaan! Pelätä ja totella, ja taas pelätä ja totella, ja sillä välin alituisia nöyryytyksiä se on minun kohtaloni!
Jonkinlainen äreä pelko, että Johanneksen saattaisi sittenkin käydä nurin päin, ja että asiassa oli kenties pidetty liiallista kiirutta, suututti ukkoa kovasti nykyisyyteen ja kaikkeen, mitä hänen ympärillään oli. Ratsumies.
Pölypilveen peittyneenä läheni silloin Porvoosta tulevaa tietä ratsumies ajaen täyttä laukkaa höyryävällä hevosellaan. »Mitä kuuluu?» huutelivat hänelle sotilaat, jotka tienvarsinurmikolla loikoen nousivat istualleen hänen ohi rientäessään. Mutta ehtimättä heidän uteliaisuuttaan tyydyttää karautti rakuuna päärakennuksen porrasten eteen ja jättäen hevosensa pihanurmea järsimään katosi sisään.
"Ei", vastasi gootti vakavasti, "hän ei ole hukkunut. Hänellä oli nuoli rinnassa." "Se todistaa merisotaa, eikä muuta", arveli Valerius. "Mutta tänään " "Tänään?" kysyi Julius. "Tänään ei ole tästä kulkenut ohi ainoatakaan maalaista, joita tavallisesti joka päivä menee Regiumista Columiin. Ratsumies, jonka lähetin Regiumiin päin tiedusteluretkelle, ei myöskään ole palannut."
Päivän Sana
Muut Etsivät