Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Harmitteli kuitenkin sitä, että herrat aina niin kauan nukkuvat ... herrat ylipäänsä, ja erittäin nämä. Elli laitteli jo verannalla vihkoa kukista ja ruohoista, joita oli pöydälle levittänyt, kun ylhäältä alettiin tulla. Ne olivat ylioppilaan askelia ... kohta kuului maisterikin tulevan ... ja nyt ne laskeutuivat rappusia alas. Mutta ylioppilas tuli yksin verantaan.
Silloin hän huomasi jonkun herran istuvan lakitta päin verannan kaideaidan luona ja tunsi heti sen siksi toverikseen, jonka hän oli sittemmin Turun retkellä tavannut. Tämä oli silloin juuri suorittanut lääketieteen-kandidaattitutkinnon. Henrik ensin juoksi iloisena rappusia ylös tervehtimään, mutta huomasi heti, että hän oli ihan päissään.
No, entä Johannes, missäs hän nyt on? sanoi Uuno huomattuaan, että oli liian kauas omiin asioihinsa antautunut ja että oli ensin paljon muuta puhuttavaa. Tuolla hän tulee! huudahti Henrik, osoittaen taloon päin. He olivat tulleet ryytimaan veräjälle ja juuri rupesivat sitä avaamaan kuin Johannes jo laskeutui alas kuistin rappusia.
Hänellä oli vasen käsi hansikkaassa, mutta oikea käsi /ei ollut/. Hattu oli hänellä kainalossa ja siellä oli minunkin hattuni. Nyt lähtee hän liikkeelle etehisestä ja minä seuraan häntä kuin salapoliisi. Me kohoamme ylös rappusia. Ympärillämme tungeskelee kullan kiiltäviä herroja, minä näen kaljuja päitä ja kaljuja olkapäitä.
Hän puhui todellakin viehättävästi kodistansa sanalla sanoen, rouva ja notarius vuorostansa pyysivät häntä pitämään heidän perhettänsä toisena kotinansa, pyyntö, joka tosiaankin ilahutti tuota nuorta miestä. Varsin sievä mies, tuo luutnantti, sanoi rouva, kun notarius, joka saattoi vieraan valolla rappusia alas ja sulki portin, palasi.
Tämän sanottuaan vikelsi hän rappusia ylös ja pujahti sisään. "Kun hän nyt tulisi tänne," huokasi vaimo, tuijottaen oveen, jonka pikku ruhtinas oli lonkalleen jättänyt. "Kuule akka", lausui hänelle samassa opettaja, joka oli oppilaan perässä kampuroinut. "Tiedätkö ken tuo lapsi on?" "Tiedän kyllä!" lausui vaimo välinpitämättömällä äänellä. "No, kuinka rohkenet sinä sinutella häntä?" kysyi toinen.
Kiitoksia paljon vain ensinnäkin», evästeli emäntä hyvää vierasta, joka jo laskeusi rappusia ja päätään pidellen tiuski Viion leskelle, joka jäljestä meni: »Se on ihme ja kumma, etten muista, että olen päätäni pitempi muita.» »Se oli siunattu asia», hyvitteli Nikkilän emäntä. »On niitä hyviä ihmisiä maailmassa.
Sitten kuului kuinka ovi naksahti kahdesti lukkoon ja askeleet tulivat nopeasti rappusia alas. Mitä minä näen? Henrik! huusi iloisesti keskikokoinen herra pysähtyen kummastuksesta ylemmäksi Henrikiä ja levittäen hansikoidut kätensä. Hänellä oli vaalea ranskalainen suippoparta, silinterihattu päässä, vaalea kesäpalttoo auki ja toisessa kädessä kävelykeppi.
Vähän ajan perästä ovi taas aukeni ja rappusia myöten kuului kaksi kolme jättiläisharppausta: Gabriel oli ylhäällä Henrikin kamarissa. Hoo, hoo, pani hän huutaen, kädet ilmassa, ja tuli semmoisella vauhdilla Henrikiä kohden, että tämän täytyi käpristyä puolustuksekseen. Gabriel istui Henrikin vuoteen laidalle ja he purkivat toisilleen molemminpuoliset ilontunteet.
Kesken tapahtuman aikaansaamaa säikähdystä ja sekasortoa oli Petrean sangen vaikea olla ääneen nauramatta nähdessään assessorin ällistymisen ja hyppyjä, joilla koetti estää konvehtejä kiireen kaupassa kierimästä rappusia alas katuojaan. Siinä assessorin antimet juhlan kunniaksi menivät menojaan. «Niin, ellei noita naisia olisi olemassa, niin voisi toimittaa jotakin tässä maailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät