Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Olutpullojen kantaja katsahti pitkin ruumistaan, hoivasi vaistomaisesti rapaa vaatteiltaan ja pani takkinsa nappiin mutisten itsekseen. Ka, päivää, Pihlajaniemipä siinä, sanoi olutpulloja kanteleva mies, kun tulivat vastakkain. Päivää, päivää, onko se Jaanu? Mikonperän Jaanu... Jaakko Jaakonpoika pysäytti hevosensa. Käteltiin. Sinä olet ruvennut sahan ajomieheksi? alotti Mikonperän Jaanu. Niin.
Niillä alkavat ne häntä pommittaa ja nauravat ja ilkuvat: »Tää on aa ... tää on ii.» Ja niitä sataa. Ne ovat aivan pelkkää likaista rapaa. Hyi! Hän huutaa apua ja koettaa suojella silmiänsä, mutta sitä tuimemmin sataa vain likapalloa. Nyt hän on jo yltäpäältä ravassa. Semmoisena viedään hänet koulumestarin eteen.
Margareeta tonki luudallansa Villen jalkain alustaa ja oli vähällä töhniä kumoon tuolin, jolla tämä istui. Eukko puheli nyt kovalla äänellä, luultavasti siinä tarkoituksessa, että noilla toisillakin miehillä olisi hupia, saisivat kuulla, miten järkevästi ja viisaasti hän haastelee. »Rapaako? Eihän nyt ole, juuri, rapaa, että... Mulla olisi, kuulkaa matammi, asiaa vallesmannille, onko se kotona?»
Torille ajavien maalaisten kärryjonot räiskyttivät rapaa hänen päällensä... Ja muutamat isännät ja maitomuijat kääntyivät istuimellaan katsoakseen taakseen rampaan, ja eräät huusivat: Joulupukki! Viimein joku muija sanoi: Tule ookaamaan! Sakris kömpi käsiensä avulla rattaille. Kaupungissa hän jälleen käveli. Kyseli Mimmi Byskataa monessa talossa, ja löysi lopulta numeron.
Niin joskus kun on kesäisinä maat sa nouse puuhun, taskussasi naru. Sa katso, korkeus ja mataluus jo taivaanrannass' toisiansa tapaa: on vaakasuora viiva avaruus ja taivaan tähdet koskettavat rapaa. On yhtä sulle lintu pikkunen sa missä livertelet laulujasi. On yhtä sulle suuri ihminen sa minne ripustelet nuoriasi. Yksinäinen kumpu soisen maan, muistanetko merta milloinkaan?
KULLERVO. Hän on tässä; Kimmo, minä Kullervo olen. KIMMO. Ammenna sitten, taivas, kirousta päällensä niin kosolta kuin ennen, koska rapaa sadoit, tahi niinkuin meri, koska se vettä vuosi: sumea on tämä tarina, mutta kaukaisimpia aikoja se kertoilee. KULLERVO. Sinä kiroilet? KIMMO. Sen te'en, mutta tuumailtuani enpä oikein tiedä, ketä ennen mun kiroilla pitäis, häntä vai itseäni.
»Mutta ei nyt mitään muuta tällä erällä, vaan että lammas on laakea eläin, ei hän puske eikä potki, mutta kas kun härkä pääsee vallallensa, hän puuhaa puuta, kuopii maata ja puhaltaa sen tulen palavata lokaa ja rapaa paimenta vasten naamaa ja napaa. Ja sitten oli taasen ammen plottis! jokainen menköön omaan koppiins, minä menen kivimuuriin». Sehän oli saarna.
Jos nälkäinen olen, saan syödä rapaa. Jos väkisin otan, saa piestä ken tapaa. Kuin näyttelijä, mi näyttelee, mi hetken itkee ja hymyilee. Kun loppuu näytös, jo verhot harmaat ijäks peittää tuskat ja laulut armaat. Miks liikun, puhun ja uurastan? Sitä tiedä en. Vain aavistan, olen kirjain sanassa tärkeässä, ties kuinka ankara valttiässä. Mikä tyydytys suuri kun aattelee!
JACHIMO. Yltäinen tahto tuo, tuo kyllytetty, Mut kylläymätön himo aami täysi, Mut vuotava, se, lampaan nieltyänsä, Sen rapaa vielä isoo. IMOGEN. Mikä vaivaa? Voitteko hyvin? JACHIMO. Kiitos, rouva; hyvin. PISANIO. Menoss' olin Juur' häntä tervehyttämään. IMOGEN. Mun ylkän'. Hyvinkö voi hän yhä? JACHIMO. Hyvin, rouva. IMOGEN. Ja iloisella mielin? Eikö totta?
Hän iski oikealle, iski vasemmalle: hirveästi aukenivat härkien mahat ja kohisten vuosi alas kentälle verta, vettä ja rapaa. Niin taistelivat miehet kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekivät myös koirat, käytellen hampaitansa kuin rautahohtimia härkien kurkkuihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät