Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hän pani kädet ristiin ja rupesi pyytämään kuin lapsi: "Pomponia palaa näinä päivinä. Tee se, jumalattareni, tee se, rakkaani!" "Tehköön Pomponia niinkuin itse tahtoo," vastasi Lygia, ja »pronubaa» mainitessa kävivät hänen poskensa vieläkin heloittavammiksi. He vaikenivat, sillä rakkaus täytti heidän rintansa niin, että he tuskin saivat hengitetyksi.
"Ja minä tiedän", lausui Bob, "minä tiedän, rakkaani, että kun muistamme, kuinka kärsivällinen ja kuinka lempeä hän oli, vaikka hän oli vaan pikkuinen, pikkuinen lapsi, me emme äkkiä riitele keskenämme ja unhota Pikku Tim raukkaa sitä tehdessämme!" "Ei, ei milloinkaan!" huusivat he kaikki taas. "Minä olen hyvin onnellinen", sanoi lyhytläntä Bob, "minä olen hyvin onnellinen!" Mrs.
Hän aloitti hetken aprikoituaan kolmannen laulun, lempeä uhkuvan: »Voiko ajatella mitään kauniimpaa kuin nämä Heinen sanat?» Jakob ei vastannut. Alette nousi pianon äärestä. »Minä varmaankin häiritsen sinua laulullani tänä iltana, Jakob?» »Et, rakkaani, jatka sinä vain niin kauan kuin sinua haluttaa» kuului vähän hermostuneesti kirjan takaa.
Rakkaalla ylpeydellä, jolla nainen nojaa sen miehen rintaa vasten, jota hän rakastaa, katsoi Hermina häneen, mutta pelon tunne liittyi hänen iloonsa nähdessänsä kirkastuneen katseen hänen kummallisesti kiiltävistä silmistänsä ja kärsivän näön hänen otsallansa. "Nyt varmaankin lähdet Reihenstein'iin, rakkaani", sanoi hän rukoillen, "siellä alat voida hyvin."
Vielä samana iltana kirjoitti hän Vinitiukselle seuraavan kirjeen: »Minä iloitsen teidän onnestanne ja ihmettelen teidän sydämiänne, rakkaani. En nimittäin saattanut ajatella, että kahdelta rakastuneelta riittäisi ajatuksia kolmannelle, joka lisäksi on niin kaukana.
Hän kieltäytyy, mutta jos R. välttämättä tahtoo, niin voihan hän itse aloittaa. »Olisi hyvin omituista puhua hänelle noin jäykästi ja kylmästi, niinkuin on pakko tehdä kirjeissä, joihin ei voinut kätkeä mitään salaisuutta.» Mutta R. vastaa heti, että hän kyllä on kirjoittava, että hän ei pelkää, ja että hän on käyttävä nimitystä »rakkaani» joka kirjeessä.
Minunko sylissäni? kysyi viimenmainittu, kiertäen käsivartensa tytön vyötäisten ympäri; tässä on sinun suojasi, sinun turvasi. Ainoa lohdutukseni on, että sinä pidät minusta... Pidäthän sinä minusta? Tietysti, rakkaani... Tiedäthän sen, pikku Karin! Ja rakastathan sinä minua aina?... Aina, aina .... rakastathan? Rakastan, rakastan .... tuomiopäivään saakka, tyttöseni!
"Mietipäs toki asiata, rakkaani!" vastasi hän; "mikähän lienee kauniinta maan päällä, mikähän korkeinta, mitä ihmiselle voi tulla täällä alhaalla, mikähän lienee jumalain loistavin lahja ponnistelevalle, haluavalle ihmissielulle?" "Kaunein, loistavin lahja?" matki impi vakaisesti.
Etkö tahdo auttaa minua oikealle tielle, rakkaani? Olla houkuttelematta minua enää kiusaukseen? Vaiti sydämessäni saan rakastaa Sinua, sitä tunnetta ei enää voida hävittää, se on kasvanut kiinni sinne; ja Sinäkin saat pitää minua rakkaana, jos tahdot ja voit.
Hän voihkasi!... Johanna, lapseni! elätkö sinä? Johanna, rakkaani!... älä mene pois minulta! Herra Jumala...! pelasta hänet! Voi taivaan Herra, armahda minua!... älä tee minua oman lapseni murhaajaksi! Armoa! armoa! Johanna ... omani!
Päivän Sana
Muut Etsivät