Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Jos sitä kohtaa rajuilmat, myrskyt, hallat j.n.e., niin että kukka turmeltuu, niin hedelmästä tulee karvas, vähäkelpoinen, ja miehuuden aika on se hedelmä, jonka lapsuuden ja nuoruuden kukka on valmistanut, ja nyt kiirehdin kertomaan omaa perheellistä miehuuteni aikaa. Minä rakastuin erääseen pienen talon tyttöön, nimeltä Liisa, jolla oli paljon veljeksiä ja sisaruksia.
Vaan vaaralliseks mieheks katsottiin Ja mua syystä juuri syytettiin, Ett' olin varsin vapaamielinen; Sain virka-eron häpeällisen. Mä sydän täynnä vihantulta vain Maatiluksellein maalle mennä sain, Jonk' olin vanhemmittain perinyt. Näin siellä kauniin, soman neidon nyt, Ja kohta häneen kovin ihastuin Ja oikein raivoon asti rakastuin. Hän vaimokseni tuli vihityksi.
Kakstoista täytin töin ja tuskin, Niin sammui tuo ens' rakkauskin, Sen tukahdutti kateus. Lie viidestoista vuosi tullut: Taas rakastuin voi ihmishullut! Me palamme kuin rohtimet! Vaan pian sammui rohdintutta: Mä kylmenin ja etsin uutta, Näin vierauntui sydämet.
Ja sitten minä kerroin viimeisistä kaupunkiajoistani, kuinka hän oli alati ollut mielessäni, kuinka minä olin kaivannut häntä ja kuinka kaikki työni oli häntä ajatellessani sujunut helposti, aivan kuin leikillä vaan. Jumala tietää, että oli totta mitä sanoin, ett'en koskaan ollut aavistanut kuinka paljon ihmiselämässä voi olla lempeätä, ihanata onnea, ennen kuin rakastuin häneen.
Kovasti se haittasi minua myöskin, kun ensin rakastuin Sofiaan. Kovasti!" "Paheksiko hän sitä?" "Ei hän", vastasi Traddles; "mutta hänen vanhin sisarensa se, joka on kaunotar oikein pilkkasi sitä, ymmärtääkseni. Totta puhuen, kaikki sisaret nauravat sitä". "Varsin hauskaa!" sanoin minä. "Niin", vastasi Traddles aivan viattomasti, "me laskemme kaikki leikkiä siitä.
Hehkuvalla innolla työskentelin minä kotikaupungissani herra Johannes Holzschuerin, kuuluisan hopeasepän luona. Hän ei itse valanut kuvia, vaan osasi kaikin tavoin kiihoittaa minua siihen. Holzschuerin talossa kävi usein tynnyriseppämestari, herra Martti tyttärensä, suloisen, lempeän Roosan kanssa. Aavistamattani rakastuin minä.
Ei siinä kyllä; hän lisäsi: vasta hänen viimeisellä hetkellänsä. "Mutta miksi?" kysyi Scrooge'n sisarenpoika. "Miksi?" "Miksi menit naimisiin?" arveli Scrooge. "Sentähden, että rakastuin." "Sentähden, että rakastuit!" mutisi Scrooge, niinkuin se olisi ollut ainoa asia maailmassa, joka oli vielä enemmän naurettava, kuin iloinen joulu. "Hyvästi!"
Silloin minä rakastuin häneen eivätkä silmäni voineet olla häntä hakematta... Voitteko selittää minulle, miten ihminen saattaa rakastua toiseen näin vaan näöltä, ensi näöltä, juopuneeseen, ja kuinka rakastua! niin, että pitää suurimpana onnenaan saada edes vilaukselta nähdä häntä, noin vaan nähdä hänen päänsä menevän jossain toisten päiden seassa edes vilaukselta, sanon, ja sitten viikkokausia, kuukausia uneksia uutta tilaisuutta taas vaan vaikka sekunnin verran saada nähdä hänet.
AAPELI (eriks.) Hän rupeaa konstailemaan, ja tuntuupa kuin katuisi hän kauppaansa, ja minä, poika polonen, rakastuin häneen vahvasti. Mutta tahdonpa hänelle ilmoittaa, että on minulla rahaakin, neljäkymmentä riksiä. Nätti summa kyllä. (
Mutta lakeen kiinnitetystä kultaisesta verkosta tippui ainoastaan ruusuja, ja Vinitius, joka oli jo puoleksi humalassa, virkkoi hänen viereltään: "Minä näin sinut suihkulähteen luona Auluksen talossa ja rakastuin sinuun. Oli varhainen aamu, ja sinä luulit ettei kukaan sinua nähnyt, mutta minä näin sinut... Ja samanlaisena näen sinut nytkin, vaikka peplum sinua verhoaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät