Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
"Tyttö parka, hän kyllä näkyy pitävän minusta," ajatteli tohtori. "Ehkäpä hän ansaitseekin minun rakkauttani enemmin kuin rouva Velker, enkä kuitenkaan saa häntä pois mielestäni. Niin ylevä, niin kaunis ja niin hienotunteinen, ja kuitenkin saattaa rakastua tuommoiseen poikaan, jolla ei ole muuta kuin punakat posket ja kähärä tukka!
Jos luonnoltani olisin herkkä rakastumaan, niin kohtalon jumalattareilla olisi joku syy saattaa minua tähän pulaan, mutta, niinkuin asiat nyt ovat, näillä vanhoilla, joka asiaan sekaantuvilla neitosilla ei ole mitään syytä tähän toimeensa. Kenelm, ystäväni, luuletkos milloinkaan voivasi rakastua? Ja jos rakastuisit, luuletko silloin voivasi olla suurempi narri, kuin nyt olet?"
Kostuttaa lasilla huuliaan ja sanoo hyvin huolettomasti, yhä seuraten silmillään ylioppilasta: Miksei? Eikös ole hauska päästä näkemään maailmaa...? Olisikin liika vaatimus, että hän nyt jo olisi ehtinyt rakastua minuun, lohdutan minä itseäni. Mutta ajatus siitä, että hän jää tänne ja ehkä on kihloissa, kun tulen takaisin, alkaa minua yhä enemmän vaivata.
Ja tietysti minun piti rakastua pohjalaiseen, tietysti. Mutta sinähän se olit itse, joka rakastuit. Minä en voinut olla rakastumatta, tai ainakaan en ymmärtänyt, että siitä tuli jokin este minulle. Katsos siinä on taas esimerkki. Minulle ei saa mikään onnistua. Ja se nyt on juuri niinkuin olla pitää, se on juuri sitä, mitä minä sanon elämän kouluksi: minun täytyy luopua tahtomasta mitään.
Joka kerta, kun runoilija luo jonkun uuden naiskuvan, ja hän yhdenaikaisesti sattumoilta kohtaa jonkun kaavan kuvallensa, täytyy hänen, voidakseen tälle luonnoksellensa antaa elämän ja hengen, rakastua sulostautua siihen, siks kunnes sen vartalo valmis on, eikä hän sit' enää tarvitse. Tämä on tarpeellinen värityksen vuoksi."
»Tietysti te myöskin pitäisitte oikeutenanne rakastua johonkuhun toiseen naiseen, kun vaan päähänne pistäisi.» »Rouvani saisi syyttää itseään, jos niin tapahtuisi. Hän ei olisi silloin oikein valvonut etujaan.» Alma katsoi häneen. »Tiedättekö, minä melkein vähän pelkään teitä.» »Se on minulle erinomaisen suuri kunnia.» »Kuinka niin?» »Pelko on heikkouden merkki.» »Ei aina.»
Menzikowin suurin isällisin toivo oli saada alttarin edessä näitä nuoria kerran pariskuntana siunata ja sitten niiden tykönä vanhat päivänsä viettää. Mutta samassa pelkäsi Menzikow, että keisari, kun Anna kohta oli sen iän saavuttanut, jona hänen oli ulos maailmaan astuminen, saattaisi rakastua tähän hänen tyttäreensä.
On satoja, joihin voipi rakastua, vaan tosi tapahtuu ainoastaan yhden kanssa... Nyt on käynyt niin Jan Conradille, näetkös, minä ymmärrän niin hyvästi sen! paremmin Jan Conradin suhteen kuin Janin, sillä tämä on sinun näköisesi! täytyy olla varuillaan, ett'ei hän takerru ensimmäiseen hameesen; hänen pitää päästä niin vanhaksi, että saa edes silmät päähänsä... Hitusen järkeä!
Valtiomies punoi viiksiään, nojautui balkongin käsipunta vastaan ja katsoi pilkallisesti hymyillen Juhanin perään. "Hupsu raukka", sanoi hän kohottaen olkapäitään, "nyt hän varmaankin menee upottamaan itsensä!" Gabrielle nauroi ja matki keikaillen hänen liikettään. "Se ei todellakaan ole minun syyni. Enhän minä voi mitenkään mennä naimiseen jokaisen kanssa, jonka päähän pistää rakastua minuun.
Tiedätkös, Anni, minkälaiseen mieheen minä voisin rakastua? No, anna kuulua. Semmoiseen, ja ainoastaan semmoiseen, johon voin katsoa ylös. Hänen pitää olla minua niin paljon korkeammalla, etten kykene näkemään hänessä mitään puutteita, enkä mitään vikoja. Eikä hän saisi koskaan osoittaa mitään heikkoutta, ei koskaan antaa syytä moitteelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät