Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Minut valtaa hillitön riemun, onnen ja tyydytyksen tunne, kun ajattelen, että minäkin kerran voisin täyttää tämän tehtävän vaikka vain kuinka pienessä piirissä, jossain maan etäisessä kolkassa, jonne turmelus ei vielä ole juurtunut ja jossa elää autuutensa asiata harrastava rahvas.
Kuitenkin tulee minun saattaa Teidän Armonne tietoon, että rahvas on kovasti veroitettuna, ja viimeinen Venäläisten hävitys lamasi niin voimat, että kansa tarvitsee aikaa toipuakseen ja voidakseen verojaan suorittaa. Sen lisäksi ovat viholliset polttaneet Anjalan kartanonkin, niin ettei Teidän Armonne siellä saa kattoa päänsä päälle.
Ei ole epäilemistäkään, että hurjistunut kansa olisi kostanut sille, jota se luuli syypääksi tähän onnettomuuteen, jollei tämä olisi muutamilla ajanmukaisilla hyvillä teoilla lepyttänyt sen vihaa. Nero oli saanut vihiä siitä, mitä hänestä puhuttiin. Kaikista hänen mielihaluistaan oli kansan suosion pyyntö mitä voimakkaimpia. Hän tahtoi, että rahvas ihmettelisi häntä.
"Enkö minä ole sen hirmuisen, pyhän inkvisitionin vallassa?" "Olette, kallis neitiseni," vastasi Appellona järkevästi; "mutta te olette tulleet tänne ainoasti kokemaan, mikä suloinen olopaikka tämä on, eikä kärsimään sitä hirmuisuutta, josta rahvas tietää niin paljon kertoa.
Turun seuduilla oli rahvas varustaimallaan; mutta puute oli ritareista ja ase-miehistä, jotka olisivat voineet johdattaa talonpoikien joukkoja ja lisätä heille uskallusta. Lokakuun 1 p. marssivat kaikki Turun läänin "vapaat miehet", Turun ohitse. Eräs Severin eli Söyrinki niminen heitä johdatti, ja pispa siunasi heidän lippunsa uskon ja isänmaan suojelemiseksi.
Ei siinä ole mitään hirmuista, sanoi Novodvorof kuulostellen mistä oli puhe. Rahvas aina jumaloi vaan vallanpitäjiä, sanoi hän rätäjävällä äänellään. Tänään on hallituksella valta, tänään siis hallitusta jumaloidaan ja meitä vihataan; huomenna on meillä valta, huomenna siis jumaloidaan meitä...
Jo oli kauniin seudun rahvas riemuisa Kokoutunut ja oottaen Puvussa juhlaisessa ruhtinatansa Pihalla linnan parveili. Ja ukot, miehet, pojat, vaimot ääneti, He katselivat kummastuin Nyt ruhtinansa kullatuita vaunuja Ja palveljoita koreita. Miljutin, ukko vanha, harmaapäinen vaan Iloton oli yksinään. Silmänsä sulo-valoa hän kaipasi, Nadeschda vielä poissa oil.
Suusta suuhun lensi kertomus rakastetun kreivittären surkeasta kuolemasta, ja luullun ilkityön aiheuttamat epäluulot kääntyivät heti kohta vastatulleeseen Espanjan mustalaiseen, joksi rahvas häntä nimitti ja jonka ruskeat, oudot kasvot ja eriskummaiset silmät jo heti ensi näkemässä olivat herättäneet kammoa, inhoa, ehkä kateuttakin.
Hänen seuransa, pitonsa ja kemunsa ovat paljon lähemmin sitoneet ja kietoneet aatelisia yhteen, kuin mitä vaarallisimmat salakokoukset. Hänen maljoistansa ovat vieraat ammentaneet pysyvän päihtymyksen, haihtumattoman huimauksen. Kuin usein hän leikillisillä puheillaan panee kansan mielet liikkeille, ja kuinka rahvas ällämästyi niitä hänen käskyläistensä uusia tamineita, niiden hullunkurista asua!
Rahvas luulee edusmiehen voivan tehdä kaikki, senpätähden saa tämä syyn, milloin asiat, niinkuin useasti tapahtuu, käyvät nurin.
Päivän Sana
Muut Etsivät