Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hattuni oli hävinnyt. Tukkani oli irrallaan ja valui hartioilleni, ja päänahkan kirveleminen johti mieleeni, että joku oli porttikäytävässä ollessamme vetänyt minua tukasta. Rintaani ja käsivarsiani pakotti kymmenistä paikoista. Tajuntani kävi yhä selvemmäksi, ja käännyin katsomaan minua pitelevää miestä. Hän se oli, joka oli raastanut minut pois tungoksesta ja siten pelastanut henkeni.
Raastanut sinne nyt ois hänet itselleen ikimaineeks, ellei Zeun tytär ois Afrodite sit' äkkiä nähnyt; irti hän hihnan raasti, mi sonnin ol' isketyn nahkaa, tyhjäpä vain kypär' erkeni, jäi käden jäntevän valtaan. Viskasi viuhauttain varusäärten akhaijien keskeen tuon heti urho, ja maasta sen kumppanit ottivat oivat.
Silloin uskalsi tulla siihen Aappokin, joka poikien tullessa oli piiloutunut pensaikkoon ja siellä raastanut itseltään papilliset merkkinsä. Itkua ja valitusta kuului tyttöjoukossa. Lampan Eedla varsinkin itki, kun hänen nukkensa oli puussa.
Mutta ei siinä kyllin. Kaikki kurinpitositeet olivat jo aikoja sitten käyneet hölliksi ranskalaisten sotajoukkojen keskuudessa. He olivat antautuneet mitä villeimpiin epäjärjestyksiin ja ryöstöihin. Jokainen johtaja oli käynyt sotaa omasta puolestaan, ryöstänyt ja raastanut omaksi edukseen, eikä kukaan ollut ajatellut yhtenäistä kokonaisuutta.
Kuin jalopeuraa pois elikolt' ei raatelemaltaan nälkäist' ahdistaa kedoll'-yöpyjät paimenet jaksa, noinp' ei Hektorin nyt, Priamon pojan, raivoa vastaan ruumist' Aiaatkaan sopavankat suojata voineet. Senp' ois raastanut pois hän itselleen ikimaineeks, ellei Peleun poian luo kuin tuuli jo tullut Iris Olympost' ois sanan tuoden, käskien taistoon, Zeun näkemättä ja muun jumalseuran, laittama Heren.
Olipa siinä jo pöytä valmis: suuri kaarnan palanen pöytänä, jolla oli puolitoista herne-palkoa, parikymmentä jyvää, pieni lihanpalanen, tikkuuntahrattua voita, sirunen juustoa, kuivanutta taikinaa y.m. y.m. kaikkea hyvää, jota metsähiiri suurella vaivalla oli kylästä raastanut, voidaksensa tarjota vierailleen vähän paremman illallisen, kuin joka päivä saadaan; sillä hän piti paljon emännän arvostaan.
Ja kun maailma on meitä repinyt ja raastanut, niin me tulemme hänen luokseen, niinkuin ... kuinka minä sanoisin, niinkuin kirkkoon ... ei, vaan niinkuin pyhiinvaeltajat toivioretkelle ... tunnustamaan syntimme ... muistelemaan sitä, mikä oli kaunista ja puhdasta ... itkemään miksei se saanut aina niin olla...»
Vastaan nyt Priamon vesa Dardanon juurta, Lykaon, karkkosi virran luota. Ol' yllättäin hänet kerran raastanut pois Priamon puutarhast' yöllä hän itse; viikunapuusta kun löi vesarankoja viiltävin vaskin poikki Lykaon, vaunuihin etutankoja tahtoin, niin tuho joutui vartomaton, tuli aimo Akhilleus; Lemnos-saareen kansavahan hänet laitti hän laivoin, sinne hän kaupattiin, hänet osti Iasonin poika.
Koko seuraavalla viikolla ei puhuttu muusta kuin hirmumyrskyn tuhoista, ja sen mukaan kuin sanomalehdet kuvailivat sen hävitystöitä kaupungin eri paikoilla, riensi kansa itse omin silmin katsomaan niitä. Kun Arvidkin vihdoin kuuli tarkemmin kerrottavan, miten myrsky oli raastanut vanhaa Kaisanientä, oli hänestä kuin sisällinen voima olisi vetänyt hänet sinne.
Muut tytöt kokoontuivat hautajaistaloon, jonne Vimparin Aappokin tuli metsän peitosta, jossa pensaikkoon kätkeytyneenä oli piiloitellut poikain pilkkaa ja raastanut itseltään papilliset merkkinsä. Päivitellen seisoivat kaikki ja katselivat hävityksen jälkiä. Vaan kun Tyyraa menivät katsomaan, niin pääsi itku Lampan Eedlalta, kun sitä ei näkynytkään.
Päivän Sana
Muut Etsivät