Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Kerran kun hän kumartui, kuullakseen nukkuisiko tohtori, asetti tohtori hiljan kätensä hänen käsivarrelleen: Liisa, eikö jossain paikassa puhuta tulisista hiilistä kuiskasi hän tiedätkö, että sinä kokoot tulisia hiiliä juuri minun pääni kohdalle. Hän katsahti Liisaan arasti ja rukoilevasti: Minä olin raakalainen, hirveän julma mies sinua kohtaan, Liisa rankka!
"Voi noita pikku raukkoja!" hän mutisi; "ei niille voinut mitään muutakaan", ja hän kääntyi Mirandan puoleen. Impi oli peräytynyt luolan suulta ja seisoi nyt kasvot punaisina tuijottaen häneen vihasta säihkyvin silmin. "Sinä raakalainen!" hän huudahti. Taavi oli otaksunut, että tapauksesta syntyisi keskustelua. Mutta ei hän osannut juuri tätä odottaa. Hän sanoi puolestaan selvät sanat.
Lähettäkää siis, armollinen keisari, lähettiläitä jokainoaan Ruotsalaiseen leiriin kyselemään tätä Ferseniä. Luultavasti on hän jo kuollut, tahi jos hän elää, ei hän kumminkaan mahtane olla semmoinen raakalainen, että hän, kun kuulee minkä kunnian entinen puolisonsa on saavuttava, tämän eteen minkäänlaista estettä panisi."
BASTARDI. On varmaan, ruhtinaani, sama äiti, Se tiettyä, ja sama myöskin isä, Niin luulisin; mut vissin tiedon tuosta Voi yksin äitini ja taivas antaa; Ken ihmislaps vois moisest' olla varma? ELEONORA. Hyi, raakalainen!
Hän oli niin hieno- ja valkeahipiäinen, maatessaan siinä vaaleat kasvot tyynyä vasten, oikea kaunotar, tuumaili Miina neiti. Mutta tohtori oli kerrassaan raakalainen, joka ei ymmärtänyt sinnepäinkään, miten kaunis vaimo hänellä oli. Hän kumartui, työnsi hiukset Liisan leveältä, viisaalta otsalta ja suuteli sitä hellästi.
Kun Emilia itkussa silmin taas oli lähtenyt kodistansa, rupesi Julia suoraan ilmoittamaan mielipahaansa ja moittimaan Algernon'ia, joka saatti olla iloinen ja huoletoin, vaikka Emilia oli alakuloinen; hän oli "jääpuikko, raakalainen, oikea pakana" ... muistaa tulee kuitenkin, ett'ei eversti eikä Armo ollut sisällä tämän loruttelun aikana.
Mieluimmin hän olisi jättänyt kokonaan viettämättä tämän niinkuin niin monet muutkin joulut, sillä ne olivat yleensä omiaan hänessä pelkkiä surumielisiä ajatuksia ja mielialoja herättämään. Mutta kun ystävällinen isäntäväki kerran niin tahtoi, ei hänkään voinut olla raakalainen ja loukata heitä poissa pysymällä. Hänen täytyi olla mukana.
»Tavallaan kyllä», sanoi hän hitaasti. »Tietääkö hän että sinä » »Rakastan toista tietää.» »Ja mitä hän sanoi?» »Hän on kuin lapsi tai raakalainen. Se oli saman tekevä, kuinhan minä vaan en häntä hylkäisi. Hän itki, rukoili, uhkasi. Hän tahtoi seurata minua maailman ääriin, hän tahtoi surmata minut, sinut, itsensä. Sinä et voi käsittää, millainen hän on.» »Ja sittenkin sinä voit arvella?
Daniel vanhuskin, tuo kunnon mies, vaikk'ei tosin minua tuomitsekaan, kuitenkin eräänä päivänä virkkoi minulle: 'kyllä minä luulen, että pastorin omalletunnolle olisi edullisempaa soittaa viulupelillään jotain totisempaa, eikä vaan kevytmielisiä polskia. 'Kevytmielisillä polskilla' tuo raakalainen tarkoitti erästä Haydin menuettia!
Mutta samassa silmänräpäyksessä kuului kamala huuto: "Oi minun Akselini!" ja verisen Fersenin sivulle vaipui nainen veriselle maalle. Silmänräpäykseksi seisahtui vihollinen, sitten oijensi hän miekkansa laskiakseen sitä kaatuneesen naiseen. Mutta samassa kuului vieressään käsky: "Pidätä, raakalainen!" ja korkea upsieri, puetettu kultaisiin vaatteisin kannusti hevoistaan ilkiöitä vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät