Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Eihän teillä anteeksi pyytämistä. Minä vain pahoittelen, että satuin tulemaan. Ei nyt siitä enää! Johan minä sen selvitin. Mutta kun minä näen Kyllä tekevällä työtä. Haudantakaisia aikoja saisitte odottaa, jos mieli tulla silloin kun ei meillä työntouhua. Minä en ole oppinut toimettomuuteen enkä taida oppiakaan. Mutta pankaa nyt enemmän kermaa. Paremmat ihmiset harvoin pitävät mustasta kahvista.
Jaha!" vastasi salista yhtä haavaa kaksi henkeä, jotka myös samalla kiiruhtivat ovea kohti käytävään ja sieltä ammehuoneesen. "Suokaa anteeksi," sanoi Rikkinen, kummastellen toisen röyhkeyttä. "Minun on vuoroni." "Ei mitään anteeksi pyytämistä," vastasi Nikkinen, "mutta minunpa vuoroni nyt onkin." "Ei suinkaan; sanoihan matami selvään minua nimeni." "Mikäs teidän nimenne sitten on?" "Rikkinen."
Antti sommitteli sanoakseen jotakin ennen, ettei niin suoraan menisi pääasiaan, mutta ei tullut esille muuta sopivaa sanaa, niin rykäsi kuivan, mitättömän rykäyksen ja nöyrästi sanoi: »Olisi suoraan sanoen anteeksi pyytämistä.» »Hahaa, anteeksi pyytämistä, vai anteeksi pyytämistä.
Elettiin toista vuotta, kun Lents eräänä päivänä tuli sedän luo ja sanoi: "Setä, minä en ole teiltä vielä koskaan mitään pyytänyt". "Mutta minä pyydän jotain sinulta. Ole hyvä ja ole pyytämättä minulta mitään!" "Minulla ei ole itse puolestani pyytämistä mitään, vaan Fallerin puolesta. Puuhatessansa meidän pelastustamme sai hän pahan kurkkutaudin, ja hänen tarvitsisi mennä vesiparannuslaitokseen".
Ei ainoastaan ruotsinkielen vaihtaminen suomenkieleen, vaan jopa jälkimmäisen käytäntöön ottaminen rinnan ruotsinkielen kanssa olisi kysymys perustuslakien muutoksesta, joka taas ei voi käydä päinsä ilman valtiosäätyjen myötävaikutusta mutta kuka tahtoo tätä nykyä edes ajatellakaan valtiopäiväin pyytämistä? Johan nyt! virkkoi ruununvouti.
Ei milloinkaan pyydä. Ei ole mitään pyytämistä minulla. Kaikkiko on onnen antimet? Ei tiedä, olisiko antajaa sen, siksi en pyydä! Mutta Kiesuksen kirkossa saavat naisetkin olla uhria tekemässä, kuka tahtoo, muistatko, mitä sanoi? Muistan toki, näin sanoi, kun täällä puhui: »Kaikki ottaa hän yhtä rakkaasti vastaan, kutsuu kaikki armo- ja uhripöytänsä ääreen.
Lähde sinä, Jaako, vaan tuonne salin puolelle... Tuon tästä heti kahvit. Etkö sinäkin, Johanna, tule sinne juttuamaan? Mitä vielä! E-en minä ... en nyt... Pyytämistä tuo nyt vielä kannattaa! Mitä hänestä ... saman tekevää, onko siellä tai täällä... Ei häneltä kuitenkaan saa sanaa suusta. Jo minä kaadan kahvit. Etkö sinä Johanna sentään tule? En minä... Anna hänen olla!... Ei maksa vaivaa!
Mutta kun sydän on löytänyt sydämen ja saanut sen vissisti omaksensa niin monen murheen ja vaivan perästä ja kun tämän ajallisen elämän onni tulee korkeimmallensa, niin tahtoo se vuotaa yli laidan." "Pyydämme anteeksi!" sanoi Ainakin ujosti. "Eipä tässä mitään anteeksi pyytämistä; liikoja ei ole tapahtunut. Niin se on: Jumala antaa pahan ilman perästä aurinkonsa paistaa.
"Kaikki olikin vaan tyhjää unta", huokasi poika, "ja mihinkäs minä nyt joudun?" Hiukan asemaansa aprikoitua, päätti hän parasta olevan palata takaisin maitomökille, pyytää siellä kaikilta anteeksi, vaikka ei hän tiennyt oikeastaan, mitä hänellä oli anteeksi pyytämistä. Niin oli parasta tehdä, sillä Riston ja uuden äidin luo ei hän tahtonut enää ikinä mennä.
"Ei, äiti kulta, ole mitään anteeksi pyytämistä", sanoi Martti ja kyyneleet valahtivat hänen silmistänsä. "En minä ole koskaan ollut teille vihamielinen; teillä oli vaan pieni erehdys: te luulitte Martin olevan teidän ijankaiken, vaan hän olikin minun", sanoi Aina. "Oivallisesti lausuttu, lapseni, oivallisesti ja jalosti! mutta laittakaa vihkituoli valmiiksi!" sanoi Kirri.
Päivän Sana
Muut Etsivät