Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tunsin erään kirjailijan, jonka kanssa minulla oli onni tutustua. Hän oli kyllä saanut kaipaawalle hengellensä kehitystä, mutta onnetar ei ollut hänelle suonut mitään palkallista wirkaa, kukatiesi sentähden, että se tahtoi tehdä hänestä kirjailijan. Hän totteli noita onnettaren oikkuja ja rupesi työhön, jolla hän aikoi puutosta kärsiwän henkensä suojan hengissä pitää!
Niin kauan kun sellaista työn puutosta kestää, kuin meillä nyt on, niin kauan emme voi auttaa köyhiä millään tehokkaalla tavalla. Antaa heille rahaa, ja perustaa kotoja ja semmoista on vaan hetkellistä hyvää. Työtä heille pitäisi koettaa hankkia, siinä ainoa keino, joka voisi vaikuttaa jotakin, sillä se kohottaisi samalla heidän siveellistä tunnettaan..."
Hänen äänensä hiljeni hieman, kun hän muisti lastansa ja siunaili: Pääsi toki hän, lapsi raukka, aikanansa pois tästä kurjuudesta oikeaan kotiinsa, jossa ei ole puutosta leivästä eikä muusta siirapista.
Mutta sitten kuin laititte vielä niin avullisen ateriankin ja kehoititte ystävällisesti syömään, en jaksanut enään itseäni pidättää. Semmoinen ristiriitainen tunne kuohui mielessäni, etten osaa sitä sanoa: kovuus, haukkuminen ja ylönkatse sekä sydämellinen sääliväisyys kurjaa, puutosta kärsivää, turvatonta perhettä kohtaan mylleröihtivät sekaisin molemmista syistä murtuneessa sydämessäni.
Tämän kautta saan minä ilmoittaa hyvänvointini, niinkuin myös sen, että olen sinua nähnyt vaan pienenä tyttönä. Harmikseni olen saanut kuulla, että isäsi on talon hävittänyt ja sulhasesi sinun pettänyt. Sitä vastoin olen iloinenkin siitä, että sisareni, sinun äitisi, on päässyt pois pahasta maailmasta puutosta kärsimästä. Sattumalta tuli poikasi minun halkojahtiini Oulussa käydessäni, ja minä vein hänen kotiini. Oli lysti vähän narrata häntä, sanoen vieväni hänet Englantiin.
Surumielin kulki hän taas kotiaan kohden. Hän oli nähnyt waiwaa paljon; hän oli kärsinyt puutosta ja toiwonut jonkunmoista palkkaa saawansa raskaasta hengentyöstään, mutta ihmiset eiwät häntä tunteneet. "Kummallista!" ajatteli hän: "Kyllähän siitä tulisi se on liika kowa sitä pitää parantaa! Hywä! Ihmiset eiwät tunne minua, ei, ne eiwät tunne juuri ketään", mietti kirjailija ja meni kotiaan.
Hän itse oli liian korkeasti sivistynyt ja liian ihanteellinen voidakseen olla näiden ominaisuuksien puutosta miehessä lukuun ottamatta, eikä kreivi puolestaan ollut niitä, jotka tahallaan näyttelevät tietoansa ja taitoansa. Mieluisen vaikutuksen oli kreivi kyllä alusta alkaen häneen tehnyt.
"Mikäs tälle Simolle on mennessäkin" ... haasteli mustempiverinen puhemies ... "ei ole suinkaan ketään käden tiellä ... hehhehhee... Höö ... mink ... ähhöö ... minkä tekee, niin se on tehty... On taas kyllä ruista ja rahaa, hehhee... Puutosta ei suinkaan tule semmoisen talon emäntä näkemään hehhehhehhee"...
Selvää leipää syötiin Mäkelässä, Marin entisessä kotitalossa; vanhasta, monivuotisesta varasta syötiin sitä, mutta kova ja leppymätöin isä ei katsonut hyväksi lähettää muruakaan, jos ei nälkää, niin kumminkin puutosta kärsivälle tyttärelleen!
Partanen yritti uudestaan, kysyen viekkaasti: »Ei suinkaan se nyt sentään järin suuria summia ennättänyt vielä kohvata?» »Vaikka nyt ei järin suuria, niin kuitenkin sen verran, että omillaan pääsee maailman läpi eikä tarvitse pahinta puutosta pelätä», selitti Kaisa. Itse asiassa oli suurin osa niistä rahoista mennyt Makkosta haudatessa. Mutta eihän Partanen voinut sitä tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät