Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kun hän syystä tai toisesta aavisti suden olevan lähiseudulla, houkutteli hän koiran haukkumaan siten, että kiivaasti käveli puun ympäri ikäänkuin etsien, missä lintu istui, ja tuon tuostakin tähtäili puun latvaan, kiihottaakseen koiraa, joka silloin haukkui innokkaammin.
Ja paimen tanssiin koristiin Vöin, kirjo-nutuin, seppelin, Hän kaunis olla mieli; Puun alla kansaa kiehui vaan, Ja kaikki tanssi innoissaan. Heleia, hei! Ne tanssin tuuli vei, Ja vinkui viulun kieli. Hän parveen rientää, tungeiksen, Ja sysää yhteen impehen Ei loukata hän mieli... Vaan reima tyttö käännähtyi: Et saa niin tuhma olla, hyi! Heleia, hei! Ne tanssin tuuli vei, Ja vinkui viulun kieli!
Hiljaisuudessa juoksi jänis likeltä heidän ohitse, seisattui, nosteli sametin-hienouiset etukäpälänsä ja katseli heitä uteliaana suurilla silmillään. Orava juoksi kaatuneen puun rosoista runkoa myöten ja seisattui äkisti puolivälille.
Taikka hierotaan ajettunutta paikkaa lämmitetyllä puun=öljyllä ja palowiinalla. Taikka pidetään palowiinaan kasteltuja riepuja ajettuneen rinnan puolisessa kainalossa ja itseä aje'paikkaa haudotaan lämpimällä puurolla, tehty hienotusta korpusta tahi pellawasiemenjauhoista lyjywedessä keittämällä.
Miss' oli lintuin laulut vaienneet, Siell' oksat puun sai lehdet kielikseen, Ja, kuin ois tuulet sormin soitelleet, Mä luulin suvilintuin laulelleen. Ja öillä soudellessa, vaikka kuu Ja tähdet piili pilven peitossa, Venheessä taivas mulle kirkastuu Näin aurinkoni immen kasvoissa.
Pekalla oli kaikki kulkemansa tiet mielessään, hän muisti joka kiven, joka puun, jokaisen tienkäänteen, kuulemansa äänet, ystävälliset tai äyskäisevät, vastaantulijat, koirat, tien tuoksun: milloin kesäisen lämpimän törmän, milloin notkon, kostean ja kylmän. Umpisilmässä, yölläkin hän tiesi osaavansa sinne, missä oli kerran käynyt.
Hän sepitti vihollisesta monia häpäiseviä pilkkalauluja, joita koko armeija sitten veisasi, hän otti lehmänkellon, ripusti sen puun oksaan, soitteli sitä ja kutsui punikkeja saamaan lyijyrokkaa.
Puun runko oli paikoittain rosoinen ja kyhmyinen. Kovaan köytetty köynnökseni tuli sellaisilta kohdin kulmikkaaksi, kummalliseksi ja melkein kuin solmuiseksi. Vähitellen kasvoivat kuitenkin kalvakkaat varret ylemmäksi.
Svante April, poikaveitikka, äänetöin henkilö. Kaiku, poika, jolla on torvi. Prinssi Florio, metsänkuningas, valepuvussa. Perhonen, poika. Korennoinen, tyttö. Kaksi sinivuokkoa, äänettömiä tyttöjä. Käki, poika. Koululapset poikia ja tyttöjä. Näyttämönä on metsä. Molemmat sinivuokot nojautuvat nukkuen puun runkoa vastaan. Svante! Minun korini! Minun kukkaiseni! Hän on kömpelö ja hengästynyt.
Kysyjä kumartuu silloin katsomaan tuohon haaveelliseen kuvastimeen, jossa hän todellakin näkee kuvautuvan semmoista, joka liikuttaa hänen mieltänsä; mutta kamala paholainen syöksee hänet silloin veteen ja kun kuolema sulkee hänet kylmään syliinsä, kuulee hukkuva sen iloisella, petollisella äänellä hokevan veden päälle kumartuvan puun oksalta, jolle se heti kiipee: Ah! Ah!
Päivän Sana
Muut Etsivät