United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eikä kulunutkaan kauan, ennenkuin hän näki taimia niihin hedelmiin, joiden hän toivoi tuleentuneina kirkon helmaan putoavan. Kevään tullen saapuivat taas molemmat heimot eri haaroiltaan.

Pysähtyen suu naurussa, kohdataksensa vanhan kyypärin silmiä, joita tämä oli kyntteliinsä luonut ikäänkuin uneksiva lausuen mainitut sanat, tunsi Vendale yhtäkkiä raskaan käden putoavan rinnallensa.

Juha ei käsitä muuta, kuin että hänen täytyy saada apua lähteäkseen jälkeen ... jälkeen niin pitkälle, kunnes tavoittaa, vaikka maailman ääreen, vaikka olkoon maan alle mentävä, minne koski näytti putoavan kuin manalan mustaan kitaan.

Kun taas Ullan Kalle toi metsästä vuohensa littoslähteelle juomaan, niin uutta hauskuutta oli silloin Marilla ei Kallesta, sillä häntä ei Mari oikein suvainnut, vaan hänen vuohistansa. Vohlain kanssa kirmasi hän littoskivellä, kiipeili ja hyppeli niin vallattomasti, että Kalle, joka oli vanhempi iältään, pelkäsi hänen päistikkaa lähteesen putoavan.

Hänen silmänsä vaipuivat kiinni, ja niin hän makasi pitkät hetket sanaakaan sanomatta. Viikon päivät oli Paavo paronin kartanossa, mutta matkusti sitte pois, vaikka hänen voimansa vielä olivat jotenkin heikot. Hilja tunsi Paavon lähdettyä ikäänkuin taakan putoavan sydämmeltänsä, ja hän saattoi taas lempeästi hymyten liverrellä pienen poikasensa kanssa.

"Tulta?" Jack pusersi kirjeen kokoon, sytytti sitä kynttilästä ja ojensi kumppanille tulta. Hän piti siitä edelleen kiinni, kunnes se oli melkein kokonansa palanut ja laski tähteet kuin hehkuvan tähden menemään ikkunasta. Hän näki sen putoavan sekä sammuvan hämärään ja palasi sitte ystävänsä luoksi.

Kansa katsoa tuijotti sekä säälien että halveksien tätä onnetonta miestä. Hän näytti olevan hetkittäin niin sielun kärsimisen valtaamana, että pappi luuli hänen putoavan hautaan, ja hautauksen jälkeen pyysi hän häntä tulemaan sakaristoon. Pastori sulki oven ja puhui heidän kahden kesken tultuansa vakaisesti, vaan kuitenkin ystävällisesti hänen kanssansa.

Juoksi sitte äkkiä muutamia askeleita ja otti putoavan kengän koppina ilmasta. Uusi, entistä valtavampi riemuhuuto kisapaikalta. »Se se oli! Sillälailla, sillälailla!» »

Usein oli hän kuullut miesten kirkkoa ja kelloa kiroavan. Isä sitä vihasi, mutta häntä alkoi peloittaa sen liikunta, hän luuli sen päällensä putoavan joka kerta, kun sen ammottava kita matalasta tornista häneen päin kääntyi.

Vähän enemmänkin ? Hän piteli pulloa tulta vasten ja mittaili silmillään. Astuntaa kuului, aikaiseenpa patruuni tänä iltana tulikin. Ovi aukeni, Maria kääntyi päin. Ville ! Ei hän huutanut, hiljaa hän sen nimen vaan mainitsi. Mutta käsi, jolla hän nojasi pöytään, vapisi, ruumis hiukan horjui, mutta ei kumminkaan kaatunut. Lyhyt, hiljainen hetki seurasi; olisi kuullut nuppineulan putoavan.