Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025


Hänen päivettynyt, ankara otsansa rypistyi ja hänen huulensa puristuivat yhteen, kun hän luki ivallisen kuulutuksen, jossa joka sana oli tarkoitettu tappamaan erään naisen sydämen. Eikö hän ole veljen oikea täti? kysyi raatimies. Larsson nyökäytti päätään. No, olihan luonnollista, että niin kävisi, kun hän lähti haukan pesään. Maailmanlopun ajat ovat tosiaankin jo käsissä.

Annahan jäädä se pikku ryyppy ottamatta ... minä tarjoan sen sijaan neljä suurempaa ... eivätkö ne näytä maukkailta? Vieraat katsoivat hämmästyneinä vuoroin toisiinsa, vuoroin ovella seisovaan vartijaan. Mustalainen laski lasinsa pöydälle. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin, ja hänen silmänsä alkoivat leimuta.

Hänen huulensa puristuivat kovasti yhteen, mutta alas painuneet silmäluomet estivät katseen ilmaisemasta, mitä hänen sydämmessään piili. No, rakas sisar! Näyttää siltä, kuin ei sinua ollenkaan huvittaisi, että minä saan mennä sinne kauas, virkistämään uupuneita voimiani. Siinä et tekisi sisarellisesti. Minä odotin sen sijaan saavani nähdä sinun sydämmellisesti iloitsevan hyvästä uutisestani.

Hänen alaleukansa työntyi julmasti eteenpäin, hänen pienet, ruskeat kätensä puristuivat nyrkkiin ja hän lausui matalalla äänellä, mutta jokaista sanaa korostaen: Sitten minä tappaisin hänet. Johannes kääntyi, unohtaen myöskin kyyneleensä. Sinä? Niin, jos olisin teidän sijassanne, vastasi Carmela katsoen tiukasti ja kiinteästi häneen. Tappaisit? Niin. Eihän ole mitään muuta keinoa.

He puristuivat kokoon, ja ainoastaan ne, jotka eivät ehtineet toisten selkäin taa, antoivat hänelle arasti kättä. Voimatta ylläpitää ylpeän hovineidin henkeä Helena vihdoin kääntyi erään tytön puoleen, jonka tunsi lähemmin, sillä se oli joskus palvellut heillä kyökkipiian apulaisena. Mari, kuules, miksi ne ovat ihan kuin vihaset minulle? kysyi Helena suoraan.

Sitä ajatellessa virtasi veri päähän, silmät polttivat, hampaat menivät yhteen ja nyrkit puristuivat kokoon juuri kuin vetotaudissa; hän pelkäsi järkeään. Alfhild, Alfhild ja kaikki hänen toiveensa!

Hän itse oli kuin marmorikuva, niin liikkumattomana seisoi hän, kertaakaan nostamatta silmiään maasta, ainoastaan hänen ristiinpainetut kätensä puristuivat vetotaudin tapaisesti toisiinsa. Sitä pientä liikettä paitse, jota kenties ei kukaan muu huomannut kuin hänen miehensä, olisi voinut epäillä, josko hän ylipäätään oli sanaakaan tajunnut koko puheesta.

Olavi ei vastannut vain huulet puristuivat lujemmin yhteen ja alaluomien reunaan ilmautuivat täyteläisyyttään värähtelevät kyyneleet. Naisen kasvot alkoivat nytkähdellä liikutuksen väänteissä. »Sellaista se on elämä...!» sanoi hän tukehtuneella äänellä ja painoi kasvonsa äkkiä Olavin polviin. Tuokio syvää, raskasta hiljaisuutta. »Nyt minä menen», sanoi nainen vihdoin. »Olemmekos me nyt...?»

Tuossa istui vinosti vastapäätä häntä kaksi herraa, jotka ahmivat häntä katseillaan... Miten he uskalsivat katsoa häneen noin ... tietysti siksi, että hänen hymynsä antoi heille siihen aihetta... Nyt hän taas hymyili tuota harmillista, sopimatonta hymyä... Eugenin kädet puristuivat nyrkkiin ja hänen silmänsä välähtivät... Noin ei hymyile kunniallinen vaimo ... kas, miten he kuiskuttelevat keskenään ... ja miten he katsovat häneen... Hänen teki mieli mennä sisälle vaunuun, antaa korvapuusti molemmille herroille, vetää Doran mukanaan ulos ja sanoa hänelle, että hän käyttäytyi sopimattomasti, julkeasti...

Hänestä kerskailtaisiin kaikille ihmisille, häntä näyteltäisiin ja tarjoiltaisiin nuorille miehille Ei koskaan! Hän ei voisi sitä kestää. Ennen vaikka mitä! Ja hän nosti päänsä. Ei virkkanut sanaakaan, katsoi vaan vakavasti eteensä. Syvä pystysuora ryppy oli ilmestynyt otsaan ja huulet puristuivat kiinteästi yhteen. Lujaa, järkähtämätöntä päätöstä ne osottivat. Lähtöpäivä tuli.

Päivän Sana

anteckna

Muut Etsivät