Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Aina näet sama aine muodostaa veren, joka tapahtuu, kun tämä aine on laskimoissa ja valtimoissa; elonhengekkeet, kun se on aivoissa, hermoissa tai lihaksissa; ruumiin höyryt, kun se ilmanmuotoisena tunkee ulos ruumiista; ja vihdoin hien tai kyyneleet, kun se tiivistyy vedeksi ihon ja silmien ulkopinnalla. Miten silmiin koskeva kipu niistä puristaa esiin kyyneleitä.
MAIJU. Ja sitten kun huudettiin esille ja kun koko huone kaikui käsien läiskeistä ja hyvähuudoista, ja kukkavihkoja ojennettiin rampin yli HANNA. Niin, mitäs se kaikki vaikutti? MAIJU. Tiedättekö, minä olin kuolla ilosta. Olisin tahtonut sillä kertaa puristaa koko yleisön rintaani vasten. JUSSI. So, so. Ei vähä mitään. MAIJU. Niin, vaan nyt tuntuu niin oudolta yhtäkaikki. Niin kummallisen oudolta.
Minä olen jo pukeutunut, ja nyt minun täytyy sanoa jäähyväiset, virkkoi näkymätön hieman vapisevalla äänellä; ojentakaa minulle tästä lehtien välitse kätenne, saadakseni puristaa sitä kiitokseksi suuresta palveluksesta, jonka olette minulle tehnyt, ja jota en koskaan unohda.
Laulaa hän olisi tahtonut, soittaa, lentää kotkan siivillä ylös siintävään korkeuteen ja kauvas pois maailmaa katselemaan, suuria kaupunkeja ja aavoja meriä. Toisen vuoron hän olisi halunnut syleillä jotakin, puristaa sitä vasten rintaansa niin vahvasti, ettei se olisi koskaan irti päässyt.
Niin paljon mahtuu ihmisaivoihin; mut äkkiä ne usein myös on täynnä, mitättömästä seikast' äkin aivan! Ei kelpaa, ei, ne mitä liekin täynnä. Vaan kärsivällisyyttä vain! Pian muotoonsa puristaa sielu aineen kuohuneen, luo tilaa itselleen, ja järjestys ja valo palaa taas. Ma rakastanko siis ensi kertaa? Vai ei ollutkaan se rakkautta, mitä siksi luulin? Nyt vasta rakkautta tuntisinko...?
Et sinä minulle hekäise hyvästiä taistelun vilinässä, et asetten jyräkässä, etkä ottelun tulessa. Et sinä ota mitään äkkijäähyvästiä, et lyhennä eronhetkeä. Minun pitää puristaa sun kättäsi, minun pitää vielä kerran katsoa sua silmiin, oikein elävästi tuntea sun kauneuttasi, sun arvoasi, ja sitten päättävästi kiskaltautua irti ja sanoa: Mene tiehesi!
Minun kätenikin puristaa usein hänen kättään, ihan minun ajattelemattani, kun hän niin vienosti, niin rakkaasti siihen tarttuu. Minua soimaa se tunne, että minä viekastan, että minä hänen sydämessään pidän turhaa toivoa eleillä. Minä olen pahassa pulassa siitä. Jumala tietää, että min' en tahallani häntä petä.
Isä oli perin onnellinen tämän päätöksen tähden. Myös minä kammoon kaikkea pakkoa, sanoi hän; papit tahtovat puristaa sielut ainoaan autuaaksi tekevään haarniskaansa, mutta se vain sitoo ja kuristaa sieluja. Sinä olet omasta vapaasta tahdostasi vapautunut vanhentuneista omantunnon siteistä, ja minä onnittelen sinua sentähden.
Aurinko paistaa ihanasti! tahi sen ollessa pilvessä, jonka silmistä näkisi paremman auringon; ystävän, jonka seurassa voisi nauttia kirjoista, luonnosta kaikesta minkä Jumalan hyvyys meille antaa; jonka kättä voisi puristaa viimeisenä, vaikeana hetkenä ja sanoa: hyvää yötä. Me kohtaamme toisemme jälleen rakkauden Jumalan luona! Mutta ... mutta... Löytölapsen ei pitänyt löytää kotia maan päällä!
»Kuinka kapea se olikin!» virkkoi nuorukainen ja erkani kaihoisin mielin omia vaatteitaan etsimään. Hän pukeutui kiireisesti ja riensi tytön luo. »Saanko minä puristaa veden sinun letistäsi?» kysyi hän hellästi. Tyttö vastasi silmillään. Vesi vieri hopeapisaroina nuorukaisen sormien lomitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät