Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Tyttö punehtui ja astui askeleen ta'apäin. Hän oli niin usein saatettu hämille "Liinan luutnantilla", niinkuin Attalie ja vapaaherratar häntä nimittivät, niin että hän melkein pelkäsi noin yht'äkkiä saavansa tuon tärkeän kysymyksen. Minulla on teille kirje, jatkoi Berndtsson, ottaessansa esiin tuon pienen kirjeen.
Sanotte minulle varmaan, herra eversti, mitä itse tiedätte? lausui hän, levottomasti katsellen everstiin ja tarjoten hänelle kättä. Willebrand käsitti tämän levottomuuden: valtiopäiviä kestää vielä, mutta Sprengtport on lähtenyt pääkaupungista. Kirjeen mukaan, jonka Wrangel juuri nyt on saanut Gripenhjelmiltä, on miehenne nyt Marttilassa ja saapuu tänään tänne. Majurinrouva ilosta punehtui.
Anna vuorottain punehtui ja valjehtui; rintansa oli kokoon kypertymäisillään; moneen hetkeen ei saanut sanaakaan sanotuksi. Viimein vastasi hän: "hyvä isä, Jussin kanssa en tahdo tulla naiduksi. Sydämeni on toisen oma, ja minä olen vakuutettu teidän mielistyvänne valittuuni." "Sinä et tahdo; sydämesi on toisen oma, ja et häpeä tätä isällesi vasta kasvoja sanoa.
"Niin ajatteli Pietari ja ilosta säihkyvin silmin silmäsi tytärtänsä. Isän ja lapsen katseet kohtasivat toisensa. Enkeli punehtui ja painoi päänsä penkkiin. 'Naisen luonto, kumma luonto', tuumaili Pietari mielessään. Hän ei ollut huomannut sitä lumoavaa hehkua, joka loisti hänen takanansa istuvan Mestarin silmistä. Enkeli oli sen huomannut ja se se oli ajanutkin veren hänen sasupäillensä.
Anteeksi, Emili! sanoi Berndtsson, joka, tutkimusmatkoillansa, oli kuullut laulun. Emili punehtui. Minä luulin, että se oli muori. Berndtsson ei astunut sisään. Minä olen luvannut notariukselle, etten hakisi teitä, minä olen tunnossani luvannut teille, Emili, ett'en astuisi sisään teidän luvattanne: saanko tulla sisälle? Emili seisoi siinä maahan katsoen. Vastaa, Emili!
Hän on varomaton, hänestä puhutaan jo enemmänkin kuin nuoren tytön maine sietää. Likapilkku lumella ." "Aivan, niin on puhdasmaineisuus mennyt kaiken maailman tietä." Olga punehtui ja hänen sydämensä lyöskeli kiivaasti. Hänestä tuntui ikäänkuin jok' ainoa salissa huomais hänen punehtumisensa. Kuitenkin täytyi hänen tämä kiusaus kestää. Hän istui liikkumatta.
Ja kuitenkin hän tunsi, ettei voisi jättää asiata näin, vaan että hänen täytyi vastustaa. Hän punehtui ja vuoroon vaaleni ja oli juuri alkamassa puhetta, kun Pietari Gerasimovitsh, tähän asti vaiettuansa, nähtävästi suuttuneena esimiehen opettavaan ääneen, yhtäkkiä alkoi tätä vastustaa ja puhua juuri sitä samaa, mitä Nehljudofkin oli tahtonut sanoa.
Hänellä oli vasara kädessään, ja hänen suunsa oli täynnä pieniä nauloja, joita hänen täytyi poimia ulos, ennenkuin hänen oli mahdollista puhua. "No, Joram!" lausui Mr. Omer. "Kuinka sinun työsi käy?" "Kaikki hyvin", vastasi Joram. "Se on tehty, Sir". Minnie punehtui hiukan, ja molemmat toiset tytöt hymyilivät keskenänsä.
Joku maalainen talonpoika, joka oli saanut myydyksi hiiliä ja lipinyt ravintolassa teetä, tuli hänen viereensä, teki ristinmerkin ja antoi hänelle roposen. Vanki punehtui, painoi päänsä alas ja mutisi jotain itsekseen. Tuntien, että kaikki häntä silmäilivät, hän salavihkaa, päätänsä kääntämättä, vilkkui niihin, jotka katsoivat häneen ja häneen kääntynyt huomio ilahutti häntä.
Olemmekin niin ikävöineet sinua kotiin. Hän punehtui taas ja lähti tarjoittimineen. Mistä kummasta Heikki olikaan saanut nuo sanat suuhunsa! Ne inhottivat häntä suunnattomasti. Eikä ainoastaan itse sanat, vaan se ääni, jolla hän ne lausui, hänen liikkeensä ja katsahduksensa Liisaan, kaikki!
Päivän Sana
Muut Etsivät