Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Vanhan Judithan täytyi myöskin nauraa nähdessään tuota leikkimistä ja sitten kujeilikin hän illoin aamuin Bård'in kera tälläisillä leikeillä. Mutta Ingrid nähdessään tätä punehtui kuin rusko. Vuodet vierivät ja Bård kasvoi samassa. Hän olikin ikäänsä verraten ko'okas, väkevä ja kaunis, mutta niin huusti ja rohkea, että hän luuli voivansa tehdä mitä vaan tahtoi.
Topper oli ilmeisesti iskenyt silmänsä yhteen nuoren vaimon sisareen, sillä hän vastasi, että vanha poika oli kunnoton hylkiö, jonka ei ollut mikään oikeus lausua ajatustansa tämmöisessä asiassa. Josta nuoren vaimon sisar se tukeva pitsikauluksella eikä se, jolla oli ruusuja rinnassa punehtui. "Jatka, Fred", sanoi nuori vaimo, taputtaen käsiänsä. "Hän ei koskaan päätä, mitä hän alkaa sanoa!
Mutta ruoka ei maistunut hänestä tänään; tuijotettuaan hetkisen perunaan ja pistettyään sitä kahvelilla, hän kääntyi Andrean puoleen ja mörähti: "Näistä perunoista saattaa sanoa, etteivät ne ole keitettyjä eikä raakoja." Andrea punehtui, vaan ei lainkaan vihastunut. "Vai niin", sanoi hän myötyen, jättäkää ne syömättä sitten, niin annan täältä teille munia siihen sijaan."
Naomi punehtui silmänräpäykseksi ja katseli häntä suloisella, hiukan vastahakoisella sydämellisyydellä, kun hän istahti. Minä epäilin suuresti, että nuori maanmies salaisuudessa pusersi hänen kättänsä pöytä-vaatteen alla. Illallinen ei ollut erittäin vilkas ja hauska. Ainoa iloinen keskustelu oli Naomin ja minun välillä.
Monenlaisia vaikutuksia teki tuo Kanniaisen Juhon pilkan-teko kuulioihin. Mikä punehtui harmista, mikä vihasta, sillä Elsasta pitivät kaikki paljon, hänen siveytensä ja sievyytensä tähden. Harvat olivat ne, joille tuo pilkan teko olisi iloa tuottanut, mutta oli niitäkin kuitenkin joku.
Kerran, kun äiti ja Synnöve olivat maitohulikkoja pesemässä, tutkisteli äiti, keneen hän oikeastaan oli mieltynyt. Tämä tuli niin äkkiarvaamatta, että Synnöve punehtui. "Oletko kenellekään jonkinmoista lupausta antanut?" tiedusteli äiti uudestaan ja katsoi häneen vakaasti. "En", vastasi Synnöve. Eikä siitä asiasta sitten enää puhuttu.
"Mutta, Dora", pitkitti Annette, "sinä olet onnellinen, sinä, joka olet elänyt unhotettuna ja piiloutuneena, joka ei... Siinä kyllä, Dora, olethan ystäväni?" "Olen, sen Jumala tietää". "Minä olen ollut kopea. Oletkos nähnyt luutnantti Hjalmaria?" Dora punehtui. "Olen". "Milloin?" "Hän on tervehtinyt meitä pari kertaa ja tilannut hattuja, uskottavasti meitä auttaaksensa.
Voin, sanoi Emma, varsin hyvin; mutta mikä on nyt kerrassaan avannut sinun silmäsi tuosta todellisesta tilasi onnettomuudesta? Frans vaikeni. Minä en tahdo kysyä sinulta, hyvä Frans, koska se kiusaa sinua. Frans katseli häntä tarkkaavaisesti. Kuules, Emma, minä olen näinä päivinä ajatellut jotakin, joka koskee sinua. Emma punehtui. Sinä tiedät isän toiveet. Emma oli vaiti.
"Onhan sitä ihmettä siinäkin, kun kenellä ei ole muutakaan katsottavaa", ajatteli Iisakki laivaan noustessaan ja asettui sitte peräkannelle katselemaan, eikö koko tuossa joukossa olisi yksiäkään tuttuja kasvoja. Hän punehtui hiukan, sillä tuollahan seisoi tyttö. Ei, ei se ollutkaan hän, vaan joku vanha akka.
Samassa tuokiossa tunsi hän kummallista mielenliikutusta... Hän kallisti päätänsä, vaaleni kuin lumi ja heti sen jälkeen hän taas kovin punehtui. Aivan uudet ajatukset valtasivat nyt hänen. Vieno hymyily, puoleksi hämillinen ja puoleksi onnellinen loistihe noilta nuorilta huulilta; rinta sykki raskaasti, ja hän hikoili vesimärkänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät