Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Isäni sanoi sangen kylmäkiskoisesti jäähyväiset Tillingille. Kun ovi oli suljettu hänen mentyään, kysyi hän ankaralla äänellä: Mitä tämä merkitsee, Martha? Sinä annat ilmoittaa, ettet ole kotona, ja sitte löydän sinut kahden kesken tuon miehen kanssa. Punastuin sekä harmista että ujoudesta. Mikä perheasia se on, jota sinä... Se on juuri tämä.
Tai kun käskin itseni kovan pyryn aikana kadulle lunta luomaan ja siellä tapasin erään tuttavan taiteilijan, hämmennyin minä ja punastuin hänen edessään kuin olisi hän tavannut minua missä sopimattomassa paikassa tahansa. Erittäin kuvaavana tässä suhteessa täytyy minun mainita vielä seuraava yritykseni.
»Varmaankin senvuoksi, kun minä niin kauheasti punastuin silloin, kun sinä minua ensi kertaa puhuttelit», tyttö kainostellen vastasi. »Ei, ei! Etkö osaa paremmin arvata?» »En minä osaa, en minä ole koskaan sitä ajatellut. Minusta vaan Pihlajanterttu on ollut niin kaunis nimi, että minä olen ollut siitä iloinen.
BARTHOLO. Minä olen sinua miellyttävä, minä olen sinua miellyttävä; kun sanon, että olen sinua miellyttävä! Kuudestoista kohtaus. ROSINA. Ah Lindor! hän sanoo, että hän on minua miellyttävä!... Lukekaamme tämä kirje, joka on ollut vähällä tuottaa minulle niin paljon kiusaa. Kun otin vastaan kirjeen, tunsin, että punastuin silmiä myöten.
'Lupaan, minä en pahastu. 'Teillä on kihlattu morsian, ja hän se juuri pitää teidät murheellisena', sanoi Wendla ja katsoi weitikkamaisesti minua silmiin. Minä punastuin, minä wapisin. Todellakin tiesi Wendla semmoista, jota en luullut hänen tietäwän; enkä olisi sitä suonutkaan.
Kammiooni suuruksen edellä palatessani tapasin kaikki laatikkoni epäjärjestyksessä. Kuu suuruspöydässä sitä valitin, Jack nauroi ja sanoi, että hän ainoastaan oli hakenut nuoranpalasta, kysyen, hankinko kirjoittaa senkin päiväkirjaani. Minä punastuin ja sanoin, että hänellä ei ollut oikeutta muljata laatikkojani eikä edes ilman lupaa käydä huoneessani.
Minä en voinut käsittää sen olevan syntiä, sillä niin nenän kuin koko ruumiinkin oli rakas Jumala minulle antanut; mutta naurettavaa oli ihailla ja ihmetellä itseään; minä punastuin ja häpesin, juurikuin olisin sanonut jotakin kovin tyhmää. Kamarineitsy läksi sääliväisesti katsellen minua, jolle laki niin ankarasti luettiin, ja minä menin ylös kirjastoon noutamaan isääni.
Hän ei tietänyt minun loikovan pajujen alla; hän käveli iloisena eteenpäin, hän juoksi huolimatta tuulesta, joka kohotti hiukan yhtä hänen hameensa liuskaa. Minä eroitin hänen sukkelaan teputtelevat jalkansa ja käteni suuruisen liuskan hänen valkeista sukistaan, ja minä punastuin suloisesti, vaan samalla tuskallisesti hämmästyneenä.
Huomattuani nyt, että vuokralainen käsitti kaikki suhteeni, punastuin minä ja jäin niinkuin kivettynyt seisomaan paikalleni ja purskahdin itkuun. Niin hävettävä ja katkera oli tämä hetki etten enään rohjennut katsoa ylös! Mummo huusi: 'Mitäs siinä seisot? Mutta kun vuokralainen huomasi, että minä häpesin häntä, kumarsi hän ja meni pois.
Oi, minä saatan arvata! jatkoi hän; muinoin minä kuullessani isäni yskivän viereisessä huoneessa, jo siitä voin päättää, oliko hän tyytyväinen minuun vai ei. Tähän päivään asti Asja ei kertaakaan ollut puhunut minulle isästään. Tämä minua kummastutti. Te siis rakastitte isäänne? kysyin minä, ja äkkiä minä suureksi harmikseni tunsin, että minä punastuin. Hän ei vastannut mitään ja punastui hänkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät