Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Pane enemmän puita tuleen, että se palaisi vilppaasti, sillä hupaisen sadun tahdon minä kertoa urotyöstä, jonka vertaista ei ole nähty sataan vuoteen. Orja nousi ylös täyttämään herransa käskyä. Impi astui vakavasti, ylevä ja kaunis kuin jumalatar, tuvan lattian poikki, kukkurainen juomasarvi kädessä, Alf astui liedelle päin. Heidän silmäyksensä tapasivat toisiansa.
Kyllähän Pihlajaniemen metsästä puita on tullut, mutta eikö isäntä ymmärrä sitä, että siinä on suunnattomat kustannukset, ennen kuin ne on saatu maailman markkinoille ja niistä rahat takaisin. Satoja miehiä pitää kesät, talvet, kaikki jupilaiskoja ja kallispalkkaisia. Vai ilmanko te luulette niiden minulle työntävän? Eihän toki! oli Jaakko Jaakonpoika hyväksi tehnyt.
Syksyn puoleen olivat jo pesu-huoneet ja uunit raketut ja Kultalalaisille suureksi iloksi ja hyödyksi; sillä pian aivan selvään nähtiin, että paljon puita tuli säästetyksi ja valkian vaarasta oli vähemmin peljättävää. Mutta yksi asia vetää toisen perässään.
Sitte hän pyörähti sisähuoneisiin ja kohta tuotiin Matille kuppi kahvia oikein leivän kanssa. Sen juotuansa sanoi Matti: "olisihan minulla vähän asiaakin kunnian herralle. Kun se meidän talo näet on niin rapistunut, niin ajattelin pyytää syyniä, jotta saisi rakennustarpeita. Jos suinkin laatuun kävisi, vaikka jo tällä viikolla, niin ennättäisi talven aikana puita hakata."
Minäkö? ihmettelee Sakris, ja hänen suunsa menee iloiseen ja leveään nauruun. Hän vakuuttaa: Se ei ole mikään konsti. Ei työssä niin paljon voimia tarvita, vaan konstit ne auttaa. Ja minulla on sellaiset konstit, että ... niin kuin ei mitään vain... Siis olkoon sekin asia selvä. Mutta vielä kysyy Mikko, milloin koiratarha tulisi valmiiksi. Sakris pohtii ja arvelee. Hän lukee päiviä ja puita...
Pojat loivat teitä pihamaalle, puhdistivat tallin, ajoivat kotiin heiniä ja olkia ja puita pyhiksi sekä lämmittivät saunan. Antti oli itse lähtenyt noutamaan Miinaa kotiin ja heidän ajaessaan pihalle riensivät kaikki tuvasta portaille tulijoita vastaan. Helisevä pakkanen oli purrut Miinan posket ja nenänipukan koreanpunaisiksi.
Sen molemmin puolin kasvoi useissa riveissä korkeita, suoria puita, jotka muistuttivat jättikirkon pylväitä ja joiden alla oli niin hiljaista, niin aivan hiljaista, että helposti voi kuulla kauriin keveät askeleet, jopa kellertävän, oksasta irtautuneen lehtisen putoamisen maahan.
"No kiitos Jumalalle, ne ovat meidän Suomalaisia," jatkoivat Venäläiset, "kyllä Turkkilaiset nyt siis jo ovat hyvässä satimessa". Me marssimme sitte, kun kaikki melske ja tappelu oli hälvennyt, eräälle pienemmälle vuoritöyräälle ja asetuimme siihen yöksi, hankkien heti paikalla puita ja vettä.
Enemmän kuin tuhannen kertaa olivat he ennen katselleet niitä aseita ja työkaluja, vaan ei koskaan niin tystään kuin nyt. He menivät puutarhaan, jossa hypistelivät pensaita ja puita sanaakaan sanomatta, mutta kyyneleitä näkyi heidän silmissänsä. Vihdoin viimein nousivat he rattaille josta vielä kerran katsoivat pitkään sitä entistä kotoa, jonka jälkeen ajoivat tiehensä.
Kyökissä hääri askareissaan hänen erinomainen palvelustyttönsä, Anna hänen nimensä oli; sielläkin vallitsi sama järjestys, uutta kaikki ja somaa, vaikka yksinkertaista. Ryytimaan hän myös penkitti ja laittoi. Siellä kasvoi mahdottoman paljon ruusuja ynnä muita kukkia, ja pensaita ja puita. Aurinko paistoi, järvi oli tyyni, ilma raikas, taivaasta lankesi juhlapäivän rauha yli koko seudun.
Päivän Sana
Muut Etsivät