Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Istu tänne minua likelle, ihan likelle ja oikein niin, etten näe sun kasvojasi, sillä kun tunnen että minuun katsot, en tahdo sanaakaan saada sanotuksi, ja kuitenkin on minulla sinulle paljon puhumista. Noin, Yrjö, nyt on hyvä!"
He laskettelivat vielä tuokion samantapaisia mitättömyyksiä. Ja koko ajan katsoi Liisa Johannekseen samalla aurinkoisella, poiskutsuvalla ilmeellä ikäänkuin hän olisi tahtonut kysyä, eikö hän aikonut jo lopettaa. Miksi viivytellä, kun oli niin kiire? Miksi hukata aikaa tyhjänpäiväisyyksiin, kun oli niin paljon tärkeämpää puhumista, tekemistä ja toimittamista? Vihdoin syntyi pakostakin vaitiolo.
"Sitä en tiedä", selitti Juhani. "Mutta terveisiä lähettäessään hän oli maininnut, että ne voivat olla hänen viimeisensä. Isälle oli lisäksi pyyntö tulla heti hänen luokseen. Hänellä olisi paljon puhumista." "No mitä isäsi?" kysyi Iisakki vilkkaammin. "Viime yönä isä läksi ja käski tänne viemään Kero-Pietin terveiset." Juhani oli istunut penkille ja pyyhki hikeä otsaltaan.
»Mutta Eevi, jos oikein lujasti tahtoo, luulen kyllä, että voi opp » Mutta silloin menetti Eevi malttinsa. Oppia, oppia tyyneksi! Semmoisesta ei ollut hänelle puhumista. Elsa saattoi niin sanoa, hänellä kun aina oli lukunsa ja monenmoiset harrastuksensa mieltä viihdyttämässä. Mutta toisin oli Eevin laita.
Nämä kaupungin matkat olivat aina vaarini tehtävät. Kun vaari oli poissa ja minä olin muun talonväen seurassa, kuuntelin minä sanatonna, mutta muutoin tuhantena korvana, mitä vaaristani juteltiin. Usein olikin heillä puhumista hänestä, vaan eivät kuitenkaan näyttäneet häntä vihaavan.
ROUVA VALTANEN: Oi, kuinka paljon minulla on muutakin puhumista ... en vaan tiedä mistä alkaa ... kun näin äkkiä kaikki menee päässäni sekasin. Mikä se nyt taas oli tärkeintä...? VALTANEN:
Heidänkin oli ollut tarkoitus matkustaa oikeastaan jo eilen. Mutta heillekin oli tullut joku sähkötieto, joka oli heidät tänne pidättänyt. Johannes katsoi kelloaan. Alkoikin lähestyä hänen tavallinen illallis-aikansa. Minä tulen, sanoi hän. Mutta en pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi kuin puhumista piisaa, nauroi Topi hyvillä mielin. Olitpa kerrankin oikea toveri!
Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun Väinö tuli hänen luoksensa. "Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan vähän hämillänsä. "No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä sinulla on puhumista." Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle.
Melkein jokaisessa seurassa, minne Kaulio tuli, olikin tavallisimpana puheen aineena hänen naimattomuutensa. Siitä puhuttiin täydellä todenteolla ja siitä puhuttiin muutoin vaan, kun ei muusta mistään ollut puhumista. Ja Kauliokin puheli asiasta eri tavalla, milloin totisena, milloin nauraa hojotti muitten mukaan, milloin suuttui, milloin ei puhunut mitään.
Hän pyysi minun sanomaan Teidän armollenne, vastasi Felton, että hän oli sangen pahoillansa siitä ett'ei hän voinut tulla itse, sillä häntä esti se vartioiminen, jota hänen tuli pitää silmällä linnassa. Niin, niin, sanoi Buckingham, minä tiedän; hänellä on siellä vanki. Juuri siitä vangista minulla onkin puhumista Teidän armollenne, sanoi Felton. No niin, puhukaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät