Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Naimi ja ruustinna olivat puhumassa siitä, mitä oli tapahtunut tuvassa. Mikä se oli se kirja, jota ne lukivat? Minä luulen, että se oli »Arndtin Kristillisyys.» Herra Jumala, mutta sehän on niiden heränneiden kirjoja! huudahti ruustinna. No, se nyt vielä puuttuisi, että niistäkin tulisi... Onko se nyt heihinkin tarttunut ... ja vielä tartuttavat teihinkin ... se nyt vielä puuttuisi...
Hetken istuivat puhumassa keskenään. "Saa nähdä mitä isä on sanova, kun hän kotiin tultuansa saapi tiedon tästä", sanoi Liv. Oli kuin Aslak olisi unesta herännyt. "Sinä et saa sanaakaan sanoa isällesi", sanoi hän yht'äkkiä, vetäytyen takaisin. "Miksi en?" kysyi Liv kummastellen. "Sinä et muistaa missä arvossa mustalainen on kyläläisten silmissä", vastasi Aslak.
Jaakko Worse istui äreänä puhumassa makasinin-hoitajalleen, joka samalla oli hänen valtuusmiehenänsä hänen poissa ollessaan. Kauppa kaupungissa oli vielä Worsen yksityisenä asiana, huolimatta siitä että hän oli otettu firmaan. Niinikään oli Sandsgaard laitoksineen nyt niinkuin ennenkin konsulin käsissä.
Henrik meni kyökkiin, jossa Ellen seisoi puhumassa erään vaimon kanssa. Missä on poika? kysyi hän. En tiedä; hetken aikaa sitten oli hän siellä sisällä! Sinä olet velvollisuuden tuntoa vailla aloitti Henrik, mutta maltti kuitenkin mieltänsä vieraan vaimon läsnä ollessa. Tämä sanoi että hän juuri oli nähnyt pojan niitty-tiellä.
Arvelin jo, että tahallasi minua välttelit. ANNA LIISA. Mitä sinä minusta tahdot? MIKKO. Kysymättäkin sen tiedät. Onhan äiti jo käynyt sinulle siitä puhumassa. ANNA LIISA. Sitten tiedät myöskin sinä, minkä vastauksen olen antanut. Saamme jättää ne asiat sikseen, turhaa niitä enää jauhaa, kun kerran olemme selvillä molemmin puolin. MIKKO. Ja niinkö luulet pääseväsi minusta helpolla? Ohoh!
Minnekkä te menette? kysyi Anna Liisa. Käyn nikkarille puhumassa, että tulee kirstua tekemään. Eiköhän meidän pitäisi siinä reessä lähteä kotiin, siellä mahtaisivat tarvita. Tokko tuolla hyvin tingalle kaivattaneen. Olehan vielä tämän päivää täällä. Ensimmäisen kerran kuuli Anna Liisa isänsä viittaavan siihen, ettei se olopaikka sattunutkaan hyvä.
Tänä iltana oli lauvantai-iltapäivä, ja molemmat herrat olivat metsästä tultuaan harmistuneena puhumassa siitä kuinka tämän seudun ihmiset ovat niin tyhmiä, etteivät tahdo opetella sanomaan ihmisten nimiä, niinkuin ne ovat sanottavat ja vihasta kiiluivat Dampbellin pikkuiset silmät hänen ottaessaan kahvikuppia Hiltan tarjoamalta tarjottimelta.
Ei siitä asiasta sen enempää puhuttu. Mutta myöhempänä illalla, kun Selma sattumalta meni keittiöön, siellä istui eräs tuttava Miinan luona. He hiljaa supattelivat keskenään ja tirskuivat, vaan hänet älytty ään he lakkasivat kuin naulaan ja kävivät nähtävästi hämilleen. Selma kyllä ymmärsi, mistä he olivat puhumassa.
Pulkkisen todistajat kävivät ensin kaikki puhumassa, sitten huudettiin Pikkulan Santra sisään. Hän astui keihakkana oikeuspöydän eteen ja jo tulennasta näki, että muija tietää jotakin.
Hän näki tuon miehen, joka seisoi niitulla puhumassa Marit'in kanssa, hän näki saman miehen pulskeana ja keveänä kulkevan mäkeä ylös. Mitä tämä mies oli tehnyt? Hän oli antanut kullan kiillon itseänsä so'aista. Nyt hän oli köyhä ja kipeä, ja se, joka oli Anders'ia houkutellut, oli saanut kärsiä Marit'ilta kovaa kohtelua, oli kerjännyt ruokaa hänen pöydästänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät