Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
KANSA: Rumanko Ruotuksen talosta? Niinkö? LOUHI: Niin, valalla vannon ! Täss' on paimenet. Puhukaa! KANSA: Puhukaa! Pian puhukaa! 1:NEN PAIMEN: Niin se oli sillä lailla 2:NEN PAIMEN: Eipäs, anna mie puhelen. 3:S PAIMEN: Et sie mitänä tiedä. Minähän kuminan kuulin. 2:NEN PAIMEN: Minä näin tulen väläyksen. 3:S PAIMEN: Hajun tunsin tulikivisen. KANSA: Pois polina! Yks puhumaan! Puhu sie tulen näkijä!
Arvelin, että menen ja puhelen hänen kanssaan, kun on niin palava halu. Eihän ota, jos ei annakaan. Onhan tuota suuta surmallekin, kieltä maassakin märätä. »Päivää! Miksi niin yksin istutaan?» kysyin ennenkuin ehti vastaan tervehtiä. Mari vähän säpsähti, pyörähti katsomaan. »Päivää, päivää! Sentähden minä olen yksin, kun ei ole kumppania.» »Pitää ottaa kumppani.»
Sinulle illalla maatapannessani puhelen ja aamulla ensiksi sinua katselen, ja kuiskailen kanssasi niinkuin ennenkin. Ja kun minut haudataan, niin sekin haudataan minun kanssani.» Syvä liikutus oli vallannut Olavin niinkuin joku olisi repinyt häntä kahtia, kolmia, kappaleiksi. Hän katsahti tytön kasvoihin. Kuinka ehjää, pyhää ja puhdasta kaikki! Miksei hän itse voinut olla samanlainen?
Olen muistellut näitä pyhäisin. Arkena minulla ei ole aikaa, sillä minulla on tässä talossa kaksin verroin työtä nyt, kun lähdit, ja minä tahdon hoitaa sitä niinkuin sinunkin aikanasi, ja yhtä hyvin yksin kuin me ennen kaksin. Olen yhä ainaisen valvontasi alla, ja ehkä minä juuri siksi näissä toimissani niin viihdyn. Mutta pyhänä minä puhelen kanssasi.
"Puhelen vaan sen johdosta mitä Ruskin sielun maalaamisesta sanoo. Mikä suuri aate, Minette", jatkoi hän innokkaasti, "oletko edes milloinkaan koettanut mielessäsi kuvitella minkä näköinen sielu on? Minä olen sen tehnyt. Minä näin kerran unen vuosia sitten. Ensimmäinen lemmittyni meni miehelle, joka oli paha juomari. Surut ja vaivat saattoivat vaimo paran viimein manalan majoille.
Lettermoren ylemmässä metsikössä, siellä missä hänet olin tavannut, viskautui Alan viimein maahan ja jäi siihen makaamaan painaen päänsä sananjalkapensaikkoon ja läähättäen kuin koira. Sivujani pakotti, päätäni pyörrytti ja kuiva ja kuuma kieleni riippui suusta ulkona. Pikemmin kuolleena kuin elävänä heittäydyin hänen vierelleen. Puhelen Alanin kanssa Lettermoren metsässä. Alan selvisi ensiksi.
Menen metsähän mäelle, puhelen Jumalan puille, haastan haavan lehtysille, pakajan pajun vesoille; ne ei kerro kellenkänä, kuihkaele kullenkana. Kanteletar. Kuluu ikä laulamattakin. Noin sanoi minun emoni, varoitteli vanhempani: "Elä lapsi paljon laula, tytär tyhjiä sanele; ikä kultainen kuluvi, aika armas rientelevi, sinun lapsen lauluissasi, kurjan kukkumaisissasi."
Oi sinä isämme, huusivat he suudellen hänen käsiään, me emme tahdo muuta herraa kuin sinä. Ennen kuolemme kuin sinut jätämme. Vladimir katseli heitä ja synkät tunteet saivat vallan hänessä. Seiskaat hiljaan, sanoi hän heille, minä puhelen virkamiesten kanssa. Puhele, ystävä, huusi joku joukosta, puhele ja koeta liikuttaa noitten vihelijäisten omiatuntoja. Vladimir lähestyi virkamiehiä.
Tänne oli myöskin vanha eno jo palannut, kun mielestään oli nähnyt sisarensa pojan ajavan vihollisia takaa ja kertoi juuri par'aikaa, mitä kummia Rietrikki oli matkaansaattanut tappellutanterella. Mutta silmäiltyä ulos akkunasta lopetti hän yht'äkkiä kertomuksensa ja sanoi: "mutta mitäpä nyt puhelen!
"'Kuinka saattaisin olla esemkofu, koska puhelen kanssanne? kysyin vastineeksi ja pistin kieleni suusta. 'En ole mikään henki, olen Ula, vanhan Landelan poika.
Päivän Sana
Muut Etsivät