United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olennot, jotka haisivat paistetuilta pavuilta, joita kanniskelivat povessaan, jotka kadunkulmissa ja pylväskäytävissä pelasivat moraa, niin että alituisesti olivat hiessä ja yskässä ne eivät hänen silmissään ansainneet ihmisen nimeä.
Mutta kauppiaan sanat lykkäsivät kuitenkin häntä koko joukon eteenpäin niitä uusia kehitysmahdollisuuksia kohden, jotka vielä vetivät sikeätä unta hänen povessaan. Keväällä kuoli mummo. Kauppias kävi yhä useammin Rönnyn mökissä. Silloin tällöin kutsutti hän myös Jaanan puheilleen.
Koko ajan, kuin hän näitä mietti, tirkisti pari vallattomia mustia mustia silmiä esiin tummista kasvoista niissä oli tulta ja sukkeluutta kylliksi koko Aa-vuonolle!... Hohoo jaa'ah! oihki hän ja tunsi hirveitä kipuja povessaan! Tämä ei ollut ensi kertaa kuin Rejer taisteli uhrin taistelua sukunsa tähden!
Miksi hylkäätte Te ne paikat, joissa lapsina ihailitte tuulen huminaa, lähteen lirinää, puron lorinaa? Miksi jätätte Te sen maan, joka povessaan säilyttää isäinne luut? Miksi jätätte Te vanhempanne, lapsenne, sukulaisenne, opettajanne, kaikki, joka pitäisi Teille olla pyhää ja rakasta? Minkätähden hylkäätte Te kaiken sen, jonka keskuudessa tähän asti olette eläneet?
Paikkakunnan esimiehelle.» »Ja kuinkahan Reginan käy?» huusi muistuttavasti ääni hänen povessaan. Mutta hän ei tahtonut sitä kuulla. Hän oli aivan kuin huumautunut. Toiminnan kuume oli hänet vallannut. Ensin kutsui hän miehensä kokoon, selitti heille, että heidän palveluksensa oli lopussa ja että heidän oli kiireimmittäin palattava kunkin kotiseudulleen, liittyäkseen siellä joukkoihinsa.
Bengtin ensimmäinen ajatus oli repiä kappaleiksi valokuva, jonka hän oli kerjännyt itselleen ja jota hän aina kantoi povessaan, ja polkea rakkautensa kuoliaaksi. Mutta rakkaus oli voimakkaampi, se ei antanut polkea itseään, se nousi suurena ja valtavana ja masensi hänen pikkumaisen vihansa.
Hämmentyneenä katseli hän ympärilleen, vasta nyt heräten täysin tajulleen. »Oletko haavottunut?» kysyi hän, laskien kätensä tytön päälaelle. »En tiedä herra!» Ja sitte laahautui hän pitkin lattiaa omalle vuoteelleen. Boleslav pukeutui ja teki tulen. Kaikki tämä näytti hänestä sekavalta unelta. »Mitäs, jos hän nyt kuolee?» huusi ääni hänen povessaan.
Sillit vetäytyneet mereen! Juuri kuin hän oli tullut niiden saantiin? mahdotonta!... Vaan kaikki tämä mädännyys täällä rannikolla puhui kokoajan ihan toista kieltä: että se oli mahdollista... Hänellä oli jonkunlainen onnettomuudenaavistus, ahdistus... Hän tunsi povessaan, ett'ei väki venheessä suotta ollut huutanut noita sanoja!
Thorbjörn tunsi uhkamielisyyden paisuvan povessaan, mutta silloin ryhtyi Synnöve toiselle ihan odottamattomaan toimeen; hän astui askeleen lähemmäksi, kumartui Thorbjörn'in puoleen ja katsoi häntä hymyten silmiin. "Oletko vihoissasi minulle?" Ja kun poika katsoi ylös, itki hän. "En," vastasi Thorbjörn punehtuen korvia myöten.
Maan luonnollisen suojan takana on mitä vilkkain toimeliaisuus. Englannin maa kätkee povessaan sanomattomia kaikenlaisia kiivihiili-, rauta- ja tina-aarteita. Englantilaisen ahkeruus ja into ymmärtää ne ilmiin etsiä ja hyödykseen käyttää. Englanti on tehtaiden, höyrykoneiden ja rautateiden maa. Niin yöllä kuin päivälläkin kiitävät junat taukoamatta kaikille maan kulmille.