Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hetken kuluttua otti Broman, joka silloin yksityissihteerinä aloitteli vastaista presidentinvirkaa kohti kulkevaa rataansa, lautasen kuninkaan edestä ja pudotti kenenkään huomaamatta kirjeen lautasliinalle. Kuningas laski leikkiä ja jutteli yhä edelleen, mutta pisti kirjeen poveensa. Was giebts? kysyi hän sitten sihteeriltään ikäänkuin sivumennen.
»Mitä sinä huusit?» »Elä, elä kovasti», hän kuiskasi, »etteivät tule takaisin». »Ketkä?» »Ne, ne samat.» Hän katsoi pelokkaasti taaksepäin perälle huonetta, johon kitupiikin hämärävalo ei ulottunut. Holpainen silmäsi häntä levottomasti, paha aavistus tahtoi nousta hänen poveensa, mutta hän koetti sitä karkoittaa. Niin suurta vitsausta ei Jumala kuitenkaan mahtaisi heille lähettää.
Hän oli Glaukuksen uskollisuutta epäillyt ja luottautunut toiseen! Ja olihan hän Glaukukselta riistänyt oikeuden, joka kaikille rikollisille suodaan, tilaisuuden saada rikkomuksensa kuulla ja itseään puolustaa! Kyynelet vierivät hänen poskilleen hän suuteli kirjettä hän pisti sen poveensa ja kääntyen Nydiaan, joka yhä seisoi samalla paikalla ja samassa asennossa, hän sanoi.
"Tämmöisiä vieraita ja kaupantekijöitä sitä meillä kulkee! Tämä äijä pahuus oli kähminyt tuvasta leivän poveensa ja alkoi sen kanssa mennä könttiä tiehensä. Mutta minä satuin havaitsemaan hänet, sieppasin leivän pois ja toin sekä leivän että sen varastajan tänne, että itse saatte tehdä hänen kanssaan, mitä tahdotte, hi, hi, hi, hi", selitteli kätyri ihastuksissaan. "Kah pirua ... tekikö niin?
Iloisena, tyytyväisenä läksi jo Mari poikansa kanssa pitkin hovin puiston käytävää astumaan, poveensa piilottaen kilisevää kukkaroa, jonka Pietari herra erotessaan oli hänelle antanut. "Jumala häntä siunatkoon!" huokasi vaimo... "Minä pidän kyllä huolen sinusta! Kun käteni saan vapaaksi, silloin en sinua unohda! Niinhän hän sanoi... Ja hän kyllä sanansa pitää." Näin tuumaili Mari itsekseen.
Siunasi hartaasti, kun Sanna kertoi, ettei Heistrokin Liisa ollut yösijaa antanut. "Voi sentään", hän sanoi, "entä ei yhtään sitä mennä omaan poveensa ... ei yhtään, hmh." "Ei ne ajattele sitä", sanoi Sanna. "Minä sanoin sitten Matille, että mennään Tiinan luo, kyllä se antaa." "No Jumala armahda, minkä sitä sitten mennään, jos ei ihmisiin.
Vähän ajan perästä veti hän kätensä pois, pisti sen poveensa ja jatkoi kertomustansa. "He saattivat minua usein aamuisin", sanoi hän, "noin penikulman tai parin matkallani; ja kun erosimme ja minä sanoin: 'minä olen kovin kiitollinen teille! Jumala siunatkoon teitä! näyttivät he aina ymmärtävän ja vastasivat iloisesti. Viimein tulin meren-rannikolle.
No sinä ihminen olit... Mitä se sanoi kun sinä otit tämän?» »Mitäpä hän sanoi. Minä kiskasin tämän kynsistä ja lähdin juoksemaan. Eihän se mitä kerinnyt sanoa», selitti Hanna ja huohotti. »Tulkoonpa nyt ottamaan. Nyt se onkin miehen käsissä», virkkoi Jukke, punalti päätään ja hyvästä mielestä vapisten tunki poveensa sen kukkaron. Ja lihavalle tuntui taas mieli.
Satamarkkasia Mikon kädestä ottaessaan Risto sanoi arvellen: Ne, tuota, ovat minulla ainoat. Kesää vasten ainoat eivät jouda, tuota. Sitten Risto kääntyi ukon ja akan puoleen ja hieman kaupasta hyvillään satamarkkasia poveensa kätkiessään sanoi: Meillä, tuota, tuli äkäisesti hevosen kaupat. Sanotaan, että yhdellä lastulla, tuota, ei puu kaadu, vaan nyt se kaatui.
Hänen entinen ministerinsä ilmoitti hänelle, että hän oli saapuvilla; että ne ehdot, joita hän vankihuoneessa tarjosi, vielä myönnettäisiin; että jos Alroy, jota asiaa hän ei epäillyt ja jota hän rukoili, suostuisi niitä vastaan-ottamaan, hänen tuli pistää paperikäärö poveensa, mutta, jos hän yhä oli taipumaton, jos hänen yhä oli mieletön päätös kuolla hirveä ja häväisevä kuolema, hänen tuli repiä se rikki ja heittää se tanterelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät