Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. lokakuuta 2025
»Muista nyt, että kirjoitat sen Jumalan maksun päälle!» Mikko hymyili luottavasti ja sanoi: »Kyllähän te aina maksatte.» »En maksakaan. Mutta tiedä vaan antaa hyviä rukiita!» Vennu vielä potkaisi Mikkoa sääreen ja retuutti kauluksesta suu niin ilkeänkurisessa naurussa, että Mikko ehdottomasti jo oli kadottamaisillaan viimeisenkin häivän miehuuttansa.
Potkaisi leveän portin, Paiskas maahan pihtipielet: Lukko koht' lumehen lensi, Naulat tuiskuvat tulehen, Salvat liekkihin samahan: Tarttui kiinni kahlehisiin, Kiinni pannansa pahoja; Pani konnat kahlehisiin, Häijyn helvetin hajotti, Ett'ei taitane enämpi Omin mielinsä mitäkään Tehdä Herran tultaville. Jalon lapsille Jumalan.
He toivoivat vielä, sillä toivo ihmissydämessä elää heikostakin ravinnosta. Tristan nousi yksin laivaan ja lähti purjehtimaan Pyhän-Simsonin saarta kohti. Mutta Morholt oli levittänyt mastoonsa kauniin purppurapurjeen ja hän saapui saarelle ensimäisenä. Hän sitoi laivansa kiinni rantaan, jota vastoin Tristan päästyään vuorostaan maihin potkaisi omansa takaisin merelle.
Vetäytyivät miehet tien käänteeseen ja siirtelivät maantietä myöten. Potkaisi joku anturansa kärellä kiven ojaan. Tuotapa näkyy kiire ajavan ... katsokaahan, miehet, eteenne... Enpä ole nähnyt vanhan miehen noin tiukkaan astuvan. Akkansahan tuota ajaa. Matti ja Liisa ne sieltä tulivat ... Matti kappaleen edellä, Liisa kokien perästä tulla.
Päivällä ei Aapo suinkaan olisi mokomia pahaisia säikähtänyt ja olisi hän silloin antanut hiirten niinkuin muidenkin pienten elukkain elämäänsä rauhassa elää, mutta nyt häntä vähäsen vavahdutti niiden pimeässä kiiltävät silmät, ja niinpä hän ihan kuin tietämättään potkaisi vasemmalla jalallaan niin, että kenkä kolisten lennähti aina sopelle saakka ja hiiret sitä tietään pakenivat sinne, mistä tulleetkin olivat.
Lapset ja vaimo parkaisivat pelästyksestä yhteen suuhun ja oppipoika pakeni sänkyyn. Annettuaan iskun potkaisi Esa vielä suutaria muutamia kertoja saappaan kärjellä ja lähti sen tehtyään ulos. Tempaisi siellä suuren kiven maasta ja viskaisi sen ikkunaa kohti, mutta osasikin vain ikkunan pieleen. Lomppi naureskeli heitolle ja sanoi, että jos hän tulee, niin kyllä hän osaa.
Silloin ilmestyi muurin kulman takaa Teja, joka kuninkaan ja Totilan tavoin oli laskeutunut hevosen selästä, ja silmäili tutkivasti leirin puuvarustusta. "Kirottu puulinna", huusi Hildebad hänet nähtyään. "Siihen ei pysty kivi eikä rauta." "Ei", sanoi Teja, "vaan tuli". Hän potkaisi vieressään olevaa tuhkakasaa.
Luuletteko te, että minä tahtoisin tehdä pahaa hyville ystävilleni ja liittoveljilleni, Lüttich'in miehille! Sotamiehet, päästäkää irti, käykää istumaan, viekää pois tuo raato» hän potkaisi piispan ruumista jalallaan, »joka on nostanut riitaa ystävien kesken, ja huuhdelkaamme kaikki vihat uudella maljalla!»
Sitten koperoi suitset maasta käteensä, huitaisi perillä hevosta useampia kertoja. Paljon ei vanhus tuosta välittänyt: ensi iskulla potkaisi yhdellä jalalla, toisella luimisti korviaan ja huitaisi päällään lyöjäänsä kohti hampaat irvissä, mutta ei yrittänytkään karkuun. Esa vimmastui tuosta verrattomasta laiskuudesta ja rupesi suomimaan vanhusparkaa oikein hengen edestä.
Päivällä ei Aapo suinkaan olisi mokomia pahaisia säikähtänyt ja olisi hän silloin antanut hiirten niinkuin muidenkin pienten elukkain elämäänsä rauhassa elää, mutta nyt häntä vähän vavahdutti niiden pimeässä kiiltävät silmät, ja niinpä hän ihan kuin tietämättään potkaisi vasemmalla jalallaan niin, että kenkä kolisten lennähti aina sopelle saakka ja hiiret sitä tietään pakenivat sinne, mistä tulleetkin olivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät