Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Asia synkkeni nyt kerrassaan ja Antti jo sanoi: »Mistäpä sitä aina jokaiselle semmoinen jyvävakka riittää, ja varsinkin näin kaupunkireisulla sattuu käsille!» Ja toivottomaksi kävi homma, kun Kaisa Antin puheeseen myönsi: »Eihän sitä aina satu jokaisella jyvävakkaa olemaan... Mutta parempi on antaa silloin porsaan juosta yksinään, kuin ruveta sitä väkivallalla kiinni saamaan.
Niitten joukosta muistan neljä paria porsaan jalkoja, ison neulatyynyn, puolen kapan taikka niin omenoita, parin korvarenkaita vuoripi'estä, muutamia Espanjan sipuleita, dominopelin rasian, kanarilinnun häkkeinensä ja suolatun sianreiden. Mr. Barkis'in kosinta, niinkuin minä muistan sitä, oli erinomaista laatua.
Voitokkaana selitti Iivana: Porsaan leikkaaja nai lesken a tohtori tää ... hän paistoi porsaan ja söi ja... Vot molemmille apu tuli.... Ja Iivana nauroi asialle herttaisen leveästi, aivan polvet koukussa. Ja asiaan mennäkseen hän äkkiä taas peräsi: Niin että kuin sie sanoit?... Niin että viisauden ja tolkun mies oli?... Isäsi tarkoitan? Ka... Niin!...
Nuorukainen ei kuitenkaan viipynyt avuksi rientämästä. Hän oli yhdessä silmänräpäyksessä sillan yli ja joen toisella puolella, missä ranta oli matalampi; täällä hän viskasi takin päältään, heittäysi jokeen ja sai sekä Olinan että porsaan ajoissa pelastetuksi.
Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! JUHANI. Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! »Jussi, Jassi, jauhokuono, Porsaan pahnan pöllyttäjä...» TIMO. Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. JUHANI. Laula päälle vaan, laula päälle.
Tottunut soturi, joka osasi, niinkuin meidän skotlantilainen sananpartemme sanoo: 'sovittaa emäsian kuonon kiinni porsaan saparoon', sai kyllä maakunnalta sen palkkansa, jota ei keisari maksanut.» »Kukkuramitalla, herra, eikö niin, ja vielä korkoa lisäksi?» virkkoi kreivi Menteith.
Semmoisien se antaa olla, lekotella, makailla ja märehtiä, hyvin tietäen, että kerran routa porsaan kotiin ajaa. Tiedänpä sen tuon itsestänikin, ja siitä puhui aina Haakmannikin.
«Taidamme saada lehmän pitää, jos nuo saavat palveluspaikan«, puhui Jaakko vähän ajan kuluttua. «Ja jos sitten porsaan viemme Turkuun, niin saadaan aina joku kappa«, sanoi Eeva. «Vähän porsaalla saa«, lausui anoppi. Tämänvuotinen halla sai toimeen paljon muutoksia Metsämaassa. Ensimäinen muutos oli muuttaminen. Kyösti, Sakari ja Liisa läksivät palvelemaan.
Anoppi oli surullinen, Eevalla oli nälkä, Jaakko epäilyksen kahleissa. Lapset? Mutta lapsen suru ei ole katkera. «Mikäs nyt neuvoksi?« lausui vihdoin Jaakko ja nousi lavitsalta. «En suinkaan tiedä muuta kuin että myymme lehmän ja porsaan ja uudestaan lähdemme petun keruulle«. «Jos lehmän ja porsaan myisitkin, kuinka kauvan luulet niillä saatujen jyväin piisaavan?
«Kuka on tuo kaunis poika?« kysyi moni ihminen; mutta tuota eivät tietää saaneet, elleivät suoraan pojalta kysyneet, ja kun sen tekivät, vastasi poika kohta: »Minä olen Johannes, Metsämaan Jaakon nuorin poika«. Johannes oli iloinen lapsi. Kun halla pani hänen isänsä pellot ja muut valittivat, istui Johannes ruuhessa rannalla ja leikitteli, tahi hyppeli hän metsiä porsaan kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät