Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. syyskuuta 2025
"Tuota itken, jänö rukka: Kuoli mun sukuni suuri Noilla tappotantereilla, Vainovaivoilla sioilla. Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli viisi veikkoani, Kuusi kummini tytärtä, Seitsemän setäni lasta. Pienet poikani poloiset, Kaikki tyyni kantamani, Ne on vietynä Wirohon, Saksan maalle saatettuna, Herroille hetalehiksi, Kauppamiehille kaluiksi." "Elä itke repo rukkä!
Varjele vakainen Luoja Suomen suuren ruhtinaita, Kaiken kansan haltioita, Että voisit voimallansa Nämät seikat selvitellä, Päästeä Savon sanoille, Sitehistä Suomen kielen, Että soisi Suomen kieli Kaupungissa kulkiessa; Että me poloiset poiat, Kurjat raukat Karjalaiset Suomen saisimme sanoa, Suomen kirjat kirjoitella, Suomen oikeustuvissa, Kansselissa kaunihissa!
"Ja se ei suinkaan ole paljo", sanoi Theodor, "kun ajattelee että markkinat oikeastaan pidetään vaan kansanhupina, joissa kaikilla poikanulikoilla on oikeus tehdä mitä vaan haluavat". "Poika poloiset!" sanoi vaimoni; "nyt kaikki kannetaan heidän niskoille!" "Kaikessa tapauksessa", väitti Jenny, "näkyvät kuitenkin olleet syypäät tulipaloon kaupungissa.
Tästä on muorilla muretta, Valitusta vaimoillakin. Kaikki polttavat poloiset Varretkin ijän-ikuiset, Kuunpäiväiset kukatkin, Nuputkin nurkan takaiset.
"Tapahtuiko mitään erinomaista?" "Tapahtuipa niinkin. Virolainen jaala koetti päästä silloisessa hirveässä myrskyssä tänne, mutta eivät tienneet poloiset tuota salakaria tuolla näettekö, kuinka sen pinta paljastuu nytkin aallon pohjalta! Me yritimme apuun, mutta aalto kävi niin kova, ettemme päässeet liikkeelle ensinkään. Jaala tuli suoraa päätä karia kohti. Aalto paiskasi sen kariin."
Orwot owat Suomalaiset, jos ei palwele poloiset wiisautta Wäinämöisen, seuraa jalon johdatusta, opetusta oikeata kukin hywyyden halulla.
Heti tuon surkean kosioretkensä jälkeen oli hän häpeästä ja kostonhimosta menehtymäisillään keinotellut omaksensa toiselta talon-isännältä Laurin velkakirjan, pannut sen hakemukseen, ottanut ryöstötuomion, myöttänyt heiltä hevosen ja molemmat lehmät sekä muun irtaimen tavaran ja ajanut poloiset torpan asukkaat mieron tielle.
Helpommin hengitettiin, koska tiettiin: Jo Korven Kusta vangiks saatihin, Jo Siperian vuorien pohjaan vietiin, Mist' ei voi päästä hengin elävin. Mut onpa taas hän tänne osannut, Maan altakin nyt jälleen palannut Työhönsä vanhaan. Kädessäns' on rauta; Sill' ikkunalta luukun murtaa pois Poloiset nukkujat, ah, jospa auttaa, Unesta teitä herättää jos vois!
Päästä piiput piinan alta, Pannut kaikki kahleista; Pane pannut valloillensa, Entiselle ennollensa, Sangoistansa rippumahan, Pisaria tippumahan, Että me poloiset poiat Saisimma savurajasta, Pikarin pivohon panna, Suuruspullin suun etehen, Ystävät vihollisista, Hyvät veljet vierahista. Tynnyrin puhe.
Jo sinulle, äiti, kerroin, Että tänne on tulossa Miesparvet eri kylistä, Sorretut, sotaiset orjat, Päiväläiset, palkkalaiset. Niillä korkeat kukistan, Suurväkiset, suursukuiset; Mutta poljetut poloiset Nurjan painon alta nostan. ARMI. Siitä kerroit, poikueni. KULLERVO. Sen sinulle yksin lausuin. Mitäpä sitä minulle. ARMI. Mutta missä on isosi? Missä vanhin veljyesi? Olitte kalassa kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät