Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Köyhyys ja puutos kun oli suuri, täytyi minun yhä myydä vaatteitani torilla juutalaisille peräti halpaan hintaan. Sattuipa kerran, ollessani semmoisessa toimessa, että poliisi tuli luokseni, ja kun hän näki minulla uudet liivit myytävänä, epäili hän rehellisyyttäni, ja luullen liivit varastetuiksi vei hän minut poliisikamariin tutkittavaksi.
Siellä oli huomattu minulta puuttuvan poliisikamarin todistuslippu, koskeva sitä, että olin nimismiehen todistuksen poliisikamariin jättänyt. Kumma kyllä, ett'ei sitä tehtaan konttoristi, jättäessäni hänelle papereitani, huomannut kaivata. Minut kutsuttiin heti konttoriin, jossa sain kuulla kauheaa toraa ja haukkumista tehtaan omistajalta eräs vanha, isomaha herra.
NAISET. Herra siunaa, mikä se oli? LEENA-KAISA. Kalma löi. ANNA-MAIJA. Vai lienee maailman loppu käsissä. Eikö lieto! Homsantuu se vain seinää jymäytti, koska hän nyt tuolla nyrkkiä pui ja hyppää kuin villitty. RISTO. Ulos miehet! Ottakaa kiinni se riivattu ja viekää poliisikamariin. JOHANNA. Ei, antakaa hänen olla rauhassa. RISTO. Mitä vielä. Putkaan tyttö vain ja pian. TOPPO. Myöhäistä!
Hänkin on vilusta ihan musta kasvoiltaan. Tule ottamaan kahvia. Pannussa on vielä tilkkanen. Mitä tuo mies tahtoi? Ei mitään erityistä. Hän tuli hakemaan minua poliisikamariin! Hän on kuullut herrasväeltä, että minä olen huono nainen. Mihin sinä nyt aiot? Minun täytyy mennä pakoon. Kyllä hän vie minut vankeuteen. Voi äiti kulta, että sinulla pitää olla näin kurja tytär. Pysy sinä kotona.
Minä tapasin heidät sillä syrjäkadulla, joka vie poliisikamariin. He olivat jo aivan portista pihaan menemäisillään ja jos en olisi siihen ennättänyt, olisi runoniekka varmaankin saanut viettää yönsä korttikaarin kylmällä vuoteella ja herätä aamulla unestaan sen murheellisten seinien sisällä.
Kuinka se teitä kohteli, Enehjelm? kysyn puhelimen ääreen palaten. Hävyttömästi, kuuluu tyyni vastaus. Kun minut käsiraudoissa oli tuotu Oulun poliisikamariin, hyökkäsi Enehjelm sinne heti minua kuulustelemaan. "Jaha, vai tässä se nyt on se suuri roisto, jota me niin kauan olemme etsineet!" huusi hän ensi sanoikseen, kun minut näki.
WILLE. Onko tämä varkautta? Ei tämmöisestä poliisikamariin viedä. Aina minä kotonakin otan. Eihän tuosta kellekään vahinkoa, jos palan toisen KALLE. Pienestä synnistä suuri kasvaa, sanoo aina Selma. WILLE. Voi kuinka lapsellinen sinä olet. Tämä nyt olisi synti. KALLE. Varas. WILLE. Kun sinä viitsiät. Otahan sinäkin yksi. KALLE. En tahdo. WILLE. Selma kumminkin antaisi, jos pyytäisit, Tuoss' on!
Nyt ne vievät hänet poliisikamariin.
Hän se oli! huudettiin poliseille, hän se oli, juuri tuollainen lakki sillä oli... Polisit huusivat ajurin, Hinkki nostettiin roskaan, ja, sittenkuin hän oli ottanut itsetietoisen mukavan asennon, mennen lyyhyksiin istuimen ja ajuripenkin väliin, niinkuin oli nähnyt juopuneille tehtävän, ja polisit olivat asettuneet istuimelle ja panneet jalkansa Hinkin ylitse, ajaa huristettiin poliisikamariin.
Mutta saman päivän iltalehdistä hän luki, että rouva Sorvi oli pidätetty 2,500 mkan kassavaillingista. Se oli juuri sama summa, jonka hän oli Antille antanut. Antin ensimmäinen ajatus oli juosta suoraa päätä poliisikamariin, ilmiantaa itsensä rahojen vastaanottajana ja koettaa saada rouva Sorvi vapautetuksi. Mutta heti seuraavassa hetkessä hän sen hylkäsi epäkäytännöllisenä.
Päivän Sana
Muut Etsivät