United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen pitäisi varoa vainajan salaisuutta, tuota kiusaavaa salaisuutta, jonka hän oli niin suurella vaivalla saanut viedyksi kanssansa hautaan. Ja kuitenkin, pitihän hänen sentään saada tietää, kuka se oli tuo Darja Mihailovna, joka oli rakastanut ja hoidellut häntä koko hänen elämänsä ajan.
Vai ei ... sepähän nähdään, kenenkä mieli tässä vielä minnekin tekee... Matti naurahti pilkallisesti, pitihän hänen väkisinkin nauraa Liisan typeryyttä... Eihän se mikään panoraama ole, kuka tässä panoraamasta puhuu? No mikäs se on? Rautatiehän se on. Mikäs se sitten se rautatie on? ... ei mikään.
Meri oli tyyni ja näytti kesäauringon valossa vuorelta katsottuna erinomaisen majesteetilliseltä. Vielä mummon akkunastakin teki sitä Elsan mieli tirkistää. Mutta tuo Matin kirje, sehän se oli luettava, pitihän sitä olla myöskin utelijas. Mummo ojensi kirjeen Elsalle. Elsa katseli kirjeen kuorta kummissaan, se kun oli niin sukkelasti oudon näköinen.
Niin, niin, mutta pappi on silti pappi, intti Holli-Reeta. Ei se kauppias ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Nyt nauratti Iikka Röntyä vieläkin enemmän. Hän kävi oikein henkeväksi tuota tapausta ajatellessaan. Nololta oli pappi näyttänyt. Ruveta sitä kauppiaan kanssa käsikarttua vetämään! Pitihän papin jo tietää edeltäpäin, mitä siitä tuli.
Rejer vastasi tietävänsä sen, mutta, sanoaksemme totuus, se oli suuri ereys hänen laskuissansa; pitihän joulunakin syödä aamiaista! "Ainoastaan sitä tahdoin sanoakin!" muistutti haubitsari.
Ja pitihän toki», virkkoi kappalainen silmät maahan luotuina ja puoleksi yksinkertaisella, puoleksi veitikkamaisella hymyllä, »noilla tunnonvaivoja kärsivillä naisilla, jotka aina asuivat samoissa huoneissa, joissa tätä nykyä piispan jalosukuinen sisar, olla joku paikka, missä he saattoivat saada raitista ilmaa, maallikkojen häiritsemättä heitä.
Ulos minun huoneestani! Oli se ehkä tapahtunut liian pian, arveli hän kadulle tultuaan. Mutta parasta se oli, että sain puhua suuni puhtaaksi! Harhailtuaan hiukan palasi hän asuntoonsa. Siellä oli kirje morsiamelta ja rukkaset. »Jos sinä minua todellakin oikein rakastit, et olisi tuottanut vanhemmilleni ja minulle tätä häpeää. Pitihän sinun tietää »
Niin... myöhästyin ja sain maksaa kolmekymmentä penniä naulalta... Entäs hinta muista pienistä! Pitihän ostaa voitakin markka kymmenen penniä huonoimmastakin. Ja kalliista hinnasta sitte lasten varaksi yhtä ja toista, sillä lasten mielessä on yhtä monta makua kuin kissan kielessä, jotta pitää olla monta lajia: jota useampia, sitä parempi heistä. Etkö usko sitä? Annaliisa. Miks'en uskoisi? Mari.
Ei minua mikään kiellä silmiäni näyttämästä, vaikka kyllä soisin että ne paremmin maksaisivat katselemisen vaivaa kynttilän valossa". "Herrainen aika!" huudahti Simo, "pitihän minun tuntea tuo ääni! oletko se sinä itse, omassa ruumiillisessas personassas, Seppä? No, etpä nyt, koira vieköön, pääsekään ohitse kuivin suin.
NATHAN. Rechan veli? SALADIN. Rechan veli? NATHAN. Niin! RECHA. Minun veljeni? Mull' onko veli? Miss' on, miss' on se veli? Vieläkö ei täällä? Täällä hänet pitihän mun kohdata. NATHAN. Vain malttia! Jo isän hän keksi neidolle: myös veljeä miks ei hän löytäis hälle! SALADIN. Tuopa puuttui! Kristitty! Huulilt' Assadin ei ois noin halpa epäluulo lähtenyt. No hyvä, jatka vain!