United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun äiti ihmettelevänä katsoo sitä, ei osaa muuta kuin puhua, että lintu lauloi, ja sitte, kun äidinkin silmissä heräävät kyyneleet, hyrskähtää vielä haikeammasti itkemään, mutta samassa tuntee itsensä niin ihanasti valaistuksi, että suutelisi äitinsäkin yhtäläiseksi. Miksi hivelee niin ihana kaipaus sydäntä, kun pitelee äitinsä kädestä ja seuraa äitinsä silmiä?

Ukko tuli liikutetuksi, hänen terävä leukansa vähän tutisi, ja hän pyyhkieli kaitaisia huuliaan sinisellä nenäliinallaan. Kuule, suo anteeksi, että kysyn, mutta onko totta, mitä puhuvat, että hän, tuo Handolin, pitelee pahoin sisartasi? En minä tiedä, mutta ei taida kaikki olla niinkuin pitäisi Niin, niin, Karoliina parka.

Mutta ylimalkaan ihminen pitelee onnensa kaavaa omissa käsissään: "Faber quisque fortunæ suæ", lausui runoilija; ja kaikista yleisimpiä ulkonaisia syitä on se seikka, että toisen tyhmyys ja turhamaisuus on toisen onni; sillä kenenkään menestys ei käy niin nopeasti kuin sen, joka hyötyy toisten erehdyksistä. "Serpens nisi serpentem comederit non fit draco."

Mutta suurin on hänellä viha meitä kohtaan sentähden, että on häntä nuhdeltu siitä, että elää törkeissä synneissä, suosii vieraita vaimoja ja pitelee pahasti omaa rouvaansa. Korkea oikeus, minä vaadin tätä miestä edesvastuuseen...! huusi Handolin. Tuomarikin tulistui ja löi nyrkkiä pöytään: Pysykää asiassa elkääkä sekoittako siihen semmoista, joka siihen ei kuulu.

FABIO. Niin, vaikka pitkä I vastaan tulisi, et sitä tuntisi. MALVOLIO. M. O. A. I. tämä ei ole niin selvää kuin edellinen; kuitenkin, jos sitä vähän pitelee, niin antaa se myöten; sillä kaikki nämä kirjaimet ovat minun nimessäni. Vait! Tässä tulee suorasanaista. "Jos tämä joutuu käsiisi, niin tuumi. Tähtien määräyksestä minä olen sinua ylempi; vaan älä pelkää suuruutta.

Georg, pitkävartisissa saappaissa, solakkana niinkuin ennenkin, pitelee varsaa toisen miehen tai herran kanssa, joka on auttanut valjastusta. Tämä toinen mies tahi herra on ikäänkuin onnellinen että häntä tarvitaan, koettaa olla hyvin palvelevainen ja nopea liikkeissään, hääräilee melkein turhia. Kasvot ovat hänellä punaset, vähän ikäänkuin hajallaan ja ajetuksissa, niinkun kohmeloisella.

Minun täytyi ihan lähteä sanomaan, kun se siellä päätään pitelee ja voivottelee. Tohtori sen kaiketi parhaiten tuntisi, onko se tullut hulluksi vai mikä sillä on. Onko tästä pitkä matka sinne mökille? kysyi lääkäri. Eihän tätä matkaa ole kuin pari kolme viittaväliä, selitti mies. Jospa minä lähden tutkimaan mikä sitä vaivaa, sanoi lääkäri nousten istuimelta.

Miks'ei hän itse tullut? Miksi hän sinut tänne lähetti asiaansa seulomaan? SAARA HUMALISTO. Kuinka hän itse kun hän kerran on sairas ja oikeen vuoteen omana. HOFFMANN. No mikä häntä vaivaa? Mistä hän on sairas? SAARA HUMALISTO. Niin, onko se nyt kysymys herrassööringistä? HOFFMANN. Hänestä tietysti. SAARA HUMALISTO. Päätänsähän tuo valittaa, ja kädet ristissä pitelee vatsastansa.

»Ei, herra, vaan niille jotka puolustavat maata ja teitä tänään. Mutta missä hätä pitelee kiinni tuopinkorvasta, siinä humala ja hunaja eivät kuohu yli laitojen. Paremman puutteessa on tämä kuitenkin kyllin hyvää, varsinkin näissä padoissa.

Jakob seisoi siinä kuin rikoksentekijä. »Enhän minä sille mitään voinut, Alette. Kutsunko lapsenhoitajan?» »Elä, sulje vain ovi! en tahdo, että hän kuulee pojan itkevän, muuten hän on taas heti täällä. Minä ihan kärsin, kun näen hänen ottavan lapsen syliinsä, enkä minä voi siitä häntä kieltääkään... Sinä et tiedä, miten minä maatessani harmittelin, kun näin, kuinka hän pitelee poikaa.