United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
30 päivää. "Niin kauan!" huudahti Saatana antaen voimakkaan kepiniskun pirulle. Tuli toinen. "Missä olit ja mitä teit?" "Olin merellä, nostatin myrskyn ja upposi laivoja ja ihmisiä hukkui." "Paljonko kului aikaa?" "20 päivää." "Liika paljon!" huusi Saatana ja rankaisutti pirua. Tuli kolmas ja kertoi häissä kiihottaneensa ihmiset tappelemaan, useat saivat surmansa niiden mukana sulhanen.
Mik' ompi harrastuksenne? EDGAR. Pirua häätää, tappaa syöpäreitä. LEAR. Sananen teille vielä kahden kesken! KENTIN KREIVI. Mylord, rukoilkaa häntä vielä kerran, Hält' uupuu järki.
Mutta kun taikauskosta irtausin, niin tulin muka tietämään senkin, ettei pirua ole olemassa, jota turhaan olin pelännyt, ja Jumalaa josta kaikkein enimmän eläissäni olin kuullut puhuttavan, että korvani olivat turtana, ei ollut sitäkään ollenkaan, eikä kuoleman jälkeen ijankaikkisuutta ollut enempi kuin vasikalla.
Tarttua avaimeen kiinni! Ketterä mies! FIGARO. Toden totta, herra, hakekaa itsellenne joku ketterämpi. Yhdestoista kohtaus. Don Bazil!... Taivaan Jumala! Sepä pirua! Ah! Bazil, ystäväni, minua ilahuttaa nähdä teitä terveenä. Teidän sairastumisenne ei siis tuottanut mitään seurauksia?
Kerran piru istui naisen pitkän hameenhelman päälle. Kuraläven kohdalla nosti nainen äkkiä hameensa ja piru putosi kuraan. Pirua petkutettiin usein. Kerran talonpoika lupasi pirulle sielunsa, jos tämä rakentaa hänelle talon ja kyntää pellon ennen kukon laulua. Piru teki työtä käskettyä, mutta talonpoika laulatti kukkoa hiukan ennen kun työ oli lopussa, ja piru jäi ilman sielua.
Jo kaukaa huomasivat he Aramiksen alakuloisena istuvan ikkunassa kyynäspäänsä varassa ja katselevan kuinka pöly kohosi kaukana tiellä. Hohoi, Aramis! mitä pirua sinä siinä teet? huusivat ystävykset yhteen ääneen.
Se 10:ssä päivässä. "Viekää pois!" huusi Saatana ja antoi hänet pyövelille. Neljäs kertoi: "Olin korvessa ja kiusasin erakkoa 40 vuotta ja vasta viime yönä sain hänet kiusatuksi haureuteen". Saatana suuteli pirua ja pani hänet valtaistuimelle, sanoen: "Olet tehnyt paljon, olet kunnon mies!"
Herra poliisimestari, huudahti Lejonborg, tehkää loppu tällaisesta... Minua ympäröivät joko hullujenhuoneen asukkaat tai roistot... Mitä pirua te oikeastaan haastatte, nainen? Voi häntä onnetonta, onnetonta! vaikeroi Anna; hyvä Jumala, millaiselle minä olenkaan lahjoittanut rakkauteni!... Tämä menee jo liian pitkälle ... sydämeni särkyy .... oh!
Mitä kuuluu jälkimäiseen kirjauksehesi, Meurmanin avuksi lähtemisestäni, niin toivon täältä pääseväni palautumaan nuoin kolmen kuukauden perästä. Huomena aj'on lähteä' dilisansivaunulla Uuteen Linnaan, jossa tapaan pienen Serkkuni Tohtorin Europaeuksen. Hänen luontansa aj'on sitte lähteä' karjalaisia tapaelemaan, joiden luonna toki toivon välttävällä onnella saavani toimittaa' askareitani, koska tulen olemaan "edestä kengässä, takaa raudassa". Kuin täällä "halera" julmasti murhaa ihmisiä, niin ovat täällä ihmiset, sitä enemmin julmistuneet kaikkien "haleran kantajien" päälle, niin että jokaisessa kylässä pelkäävät ja välttäävät enemmin kuin pirua, ja jos miehiä sattuu paikalle, niin kohta syntyy rähinä ympärille: "hajota' konttiis pi'an aikaa, taikka ; taikka lähetään hovviin, (pappilaan)". Niihin minua jo on kul'etettu kolmessa paikassa. Kaksi viikkoa takaperin yritin Liissilän Seurakunnan kautta lähteä' suorinta tietä jalkasin Uuteen Linnaan, mutta mainituista syistä' en uskaltanut lähteä' Liissilästä eteen päin, varsinkin kuin sain kuullakseni, aivan huokealla vaan 3 hop. ruplalla dilisansivaunussa saattavani päästä' Pietarista Uuteen Linnaan. Eräässä Liissilän kylässä yrittivät ottamaan pois laukkuani, mutta kuin tempasiin takaisin ja sanoin en antavani, niin repäsivät sen suorastansa irti, niin että remelit lohkesivat irti. Tahdoin kyllä minäkin olla' hyvin äkänen puolestani, mutta miesjoukossa ei voima käynyt. Piti kaikki laukun solat ja vaatteeni taskut näyttelemäni, läkkiäkin maistamani. Kuin Suomalaiset jo kaikki olivat sellaiset, niin luultavasti Wenäläiset, niinkuin ennen koettuani olen keksinyt, ovat vieläkin enemmin nurinuskoiset. Liissilän takana olisi seurannut venäen uskosia Suomalaisia, joilla sanotaan olevan vähän erilainen murre' ja joita kutsutaan
Hannakin seurasi esimerkkiä, samoin äiti, sitten kuin hän ensin oli käynyt kyökissä ja toimittanut ruoat sisään. »Jeekeli sentään » »No, Jussi, kuka noin sanoo?» »Mitä pahaa siinä, mamma? Eihän sillä pirua tarkoiteta.» »Et sinä milloinkaan opi ihmisiksi puhumaan.»