United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meren pohja paljastuu ja siellä matelee kummallisia eläimiä, jotka äsken meren pinnan peittivät. Näkinkenkiä, rapuja, merirapuja, kaloja, säde-eläimiä, polypeja, eläimiä pensasten ja ruohojen kaltaisia, ilmestyy sieltä päivän valoon. Pian ilmestyy rannalle vilkas liike. Rantakaupunkien köyhä kansa rientää näkinkenkiä ja rapuja keräilemään. Samoin linnutkin liitelevät runsaan saaliinsa etsinnössä.
Oli ilta, kun he saapuivat Ruotsin rannikolle. Aava meri kimalteli tyynenä kuin kuvastin. Lännen rantaan laski aurinko, valaen kultakimmellystään yli kirkkaan pinnan. Tiemme eroavat nyt. Eilert Olsen tarttui Toinin matkalaukkuun, kantaakseen sen rautatievaunuun. Eivätkä kuitenkaan eroa, lisäsi hän hiljaa. Toini ei voinut vastata.
Pieni vene kolmine huvimatkailijoineen kiisi kuin kalalokki yli väreilevän järven pinnan suunnaten kulkunsa vastakkaisella rannalla olevaa Flintan lesken tupaa kohden.
Kuten erämaan hiekka, jota tuuli puhaltaa pelloille, ja joka muuttaa niiden ystävällisen vihreyden rumaksi, harmaan väriseksi, kuten myrsky, joka muuttaa tyynenä kuvastelevan meren sinisen pinnan kohiseviksi, mustiksi pyörteiksi ja vaahtoavaksi kuohuksi, siten tämän miehen viettelevä julkeus on julmasti häirinnyt sieluni rauhaa. Neljättä kertaa hänen silmäyksensä minua vainosivat juhlakulkueessa.
Sa rusottamaan saat ruukun tummankin pinnan, joka kuivavan rääsyn lipuks kunnian teet, sa kultaat vilja-auman kuin kuningasten linnan, sen pikkusisko, mehiläiskeko, siinä rinnan saa sulta sivumennen myös kultahetaleet. Sulle kunniaa niituilla, metsissä, mailla! Sa siunauksen tarhoille, tanhuile suot.
Ma tiedän, eloss' onko ken vai kuollut: Hän kuollut on kuin maa. Hoi, peili tänne; Sen pinnan hengellään jos himmentää hän, Hän silloin elää. KENTIN KREIVI. Tämäkö se on Se ennustettu loppu? EDGAR. Nääkö kauhut Sen enteitä? ALBANIAN HERTTUA. Tää häviö ja hukka? LEAR. Hän elää! Höyhen liikkuu! Niin jos on, Niin palkitsee se onni kaikki tuskat, Joit' ikänäni kärsin. Hyvä herra! LEAR. Pois, pois!
Hän häilyi itsekkäässä rakkaudessaan ihailemansa puolison ja jumaloimansa pojan välillä; hän ei nähnyt syvää juopaa, joka ammotti heidän välillään; hän näki pinnan eikä mitannut syvyyttä; hän ei ymmärtänyt, mitä hänen puolisonsa kärsi. Tämä on ikävää, ajatteli hän, mutta kyllä se siitä paranee; koetamme välttää kohtauksia, jotka vain saattavat meidät pahaan huutoon.
Vanha harmaa-tukkanen lukkari asetti aina joka Juhannuksen päivänä kauniin ruusu-seppelen sen vanhan vaakuna-kilven päälle, jonka alla Oskarin ja Josefinan hauta oli, huokaten: "ihminen päättää, vaan Jumala säättää". Ihanana suvi-päivänä riensi höyry-laiva meren pinnan ylitse yhteen kaupunkiin. Laivan perä oli täynnä matkustavaisia, joista jokainen mielensä mukaan vietti aikansa.
Kaikki oikea työ on pyhää; jokaisessa oikeassa työssä, vaikka se olisi halpaa käsityötä, on jotakin jumalallista. Työn perusta täyttää koko maapallomme pinnan, sen huippu ulottuu taivaaseen.
Kaikissa ihmisten suhteissa kuvastuvat selvemmin tai hämärämmin pääpiirteet taistelusta olemansa-olon puolesta. Ihmissielujen syvyydessä kamppailevat aina erilaiset henkiset voimat vallasta: rakkaus ja itsekkyys, voima ja heikkous, ihanteellisuus ja aineellisuus raatelevat toisiaan usein näennäisesti levollisen pinnan alla. Bengtin ja Esterin välillä muodostui tämä taistelu rikkirepivän rajuksi.